kuva: Pixabay
Yrityskauppa voidaan tehdä monella tavalla, esimerkiksi liiketoimintakauppana tai osakekauppana. Yritystoimintaan voidaan lähteä mukaan myös ostamalla osakkuus kohdeyrityksestä.
Yrityskaupan ensimmäisiin vaiheisiin liittyy varsin usein salassapitosopimus, jonka tarkoituksena on antaa ostajaehdokkaalle mahdollisuus tutkia kaupan kohdetta ja suojata myyjää arkaluontoisten tietojen antamisesta ostajalle. Salassapitosopimuksessa määritellään kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Monesti tämä ehto oikeudelliselle yritystarkastukselle on ns. legal due diligence –tarkastus (LDD).
LDD –tarkastuksen avulla ostaja voi varmistua siitä, että kaupan kohde vastaa myyjän kertomaa sekä ostajan odotuksia. Tarkastuksen perusteella ostaja voi selvittää kaupan mukana siirtyviä riskejä ja vastuita sekä välttää niitä.
Yrityskaupoissa LDD voidaan tehdä monesta eri näkökulmasta. Tarkastus voi olla esimerkiksi verotuksellinen, taloudellinen tai operatiiviseen toimintaan liittyvä tarkastus. Tosin pienimmissä mikroyrityskaupoissa mitään varsinaista LDD tarkastusta ei yleensä edes tehdä, vaan kyse voi olla yksinkertaisimmillaan lähinnä vuokra- ja sähkösopimusten siirrosta tai toimitussopimuksien sisällön ja pituuden tarkastamisesta.
LDD-tarkastuksessa havaitut asiat luokitellaan yleensä niiden vakavuuden mukaisesti kolmeen eri luokkaan. Ensimmäisen luokan riskit sisältävät liiketoiminnalle olennaisimmat ja toiminnan kokonaan vaarantavat riskit, esimerkiksi yhtiön lainvastainen toiminta tai omistusrakenteessa ilmenneet epäselvyydet.
Toiseen luokkaan määritellyt riskit voivat vaikuttaa merkittävästi lopullisen kauppasopimuksen ehtoihin, mm. hintaan. Nämä riskit voivat olla sopimuksia, jotka synnyttävät omistajanvaihdoksessa toiselle osapuolelle oikeuksia, esimerkiksi oikeuden purkaa tehty sopimus tai johtaa hyvityksiin ostajalle.
Kolmannen luokan riskit ovat vähemmän merkittäviä. Esimerkkeinä mainittakoon puutteet yhtiöoikeudellisessa päätöksenteossa tai muissa sopimuksissa.
Liiketoimintakauppaa voidaan yleensä pitää ostajalle riskittömämpänä ratkaisuna, koska sen yhteydessä ostajalle eivät siirry kohdeyhtiön velat ja vastuut. Sopimusten sisältö ja siirtokelpoisuus tulee kuitenkin selvittää liiketoimintakaupassa erityisen huolellisesti.
Osakekauppa on ostajalle riskipitoisempi, koska kaikki yhtiöllä olevat varat, velat, vastuut ja sopimukset siirtyvät välillisesti uudelle omistajalle. Osakekaupassa keskeisimmiksi riskeiksi voivat muodostua kaupan mukana siirtyvät piilevät vastuut, joita voidaan rajata myyjän antamilla kirjallisilla vakuutuksilla kaupan kohteesta.
Jarmo Kemppinen
Lehtori, yritysjuridiikka
Saimaan ammattikorkeakoulu
Petri Tulkki
Saimaan ammattikorkeakoulusta valmistunut opiskelija