Ilmiö | 2020-luvun opettajan on uudistettava omaa osaamistaan jatkuvasti. Yhteistyöverkostoilla on tässä tärkeä rooli, kirjoittavat Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutusta suorittavat opettajat Maria Björkenheim, Minna Markkanen ja Tytti Tenhunen.
Kuva: Tytti Tuppurainen
“Oppiminen ei lähde lentoon, mikäli oppijoilla ei ole mitään tietoa oppikirjojen ulkopuolelta”. – Kai Hakkarainen
Yhteistyöverkostot ovat merkittävä osa 2020-luvun opettajan osaamisen kehittämistä. Myös opettajan digipedagogisen osaamisen kehittäminen tapahtuu yhteistyöverkostojen kautta. Tarkastelemme tässä artikkelissa opettajan digipedagogisen osaamisen kehittämistä perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammattikorkeakoulun näkökulmasta.
Koulut eivät ole muusta yhteiskunnasta irrallisia saarekkeita. Yhteiskuntaan verkostoituminen kouluaikana edistää oppijan osallisuutta ja perehdyttää hänet luontevasti ympäröivään maailmaan. Luonteva verkostoituminen motivoi oppijoita ja edesauttaa kiinnittymistä yhteiskuntaan.
Uusissa opetussuunnitelmissa otetaan huomioon yhteistyöverkostot uudenlaisten oppimisen polkujen rakentamisessa. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainitaan, ettei koulu voi olla ympäröivästä yhteiskunnasta irrallaan. Uusi lukiolaki velvoittaa lukiot tekemään keskenään yhteistyötä sekä linkittymään korkeakoulujen ja työelämän kanssa. Ammattikorkeakoulussa oppiminen tapahtuu työelämälähtöisesti.
Kuva: Tytti Tuppurainen
2020-luvun oppiminen ja opettaminen tapahtuvat yhä enemmän digitaalisissa ympäristöissä varhaiskasvatuksesta yliopistoon. Se edellyttää opettajilta avoimuutta, valmiutta siirtyä epämukavuusalueelle, valmiutta oppia uutta sekä oman tiedon ja osaamisen jakamista.
2020-luvun opettajuus edellyttää jatkuvaa opettajan oman osaamisen uudistamista. Tulevaisuuden osaamista tulisi kehittää verkostoissa, joissa työn sekä harrastusten merkitys oppimisen mahdollistajana korostuu. Oppimisen kaikkiallisuus edellyttää huomioimaan pienetkin oppimisen hetket monenlaisissa oppimisen ekosysteemeissä. Oppiminen on nähtävä jatkuvana, elinikäisenä oppimisena varhaiskasvatuksesta yliopistoon ja taitava opettaja tarjoaa jatkuvasti oppijoille uusia oppimisen mahdollisuuksia.
Opettajan ammatillinen kehittyminen ei pääty opettajankoulutukseen, vaan opettajan tulisi olla jatkuvan elinikäisen oppimisen innostuksen esikuva. Digitalisaation myötä 2020-luvun opettajan kehittymisen haasteet vaativat tiimityötä ja verkostoitumista sekä avointa osaamisen jakamista.
Digitalisaatio on haastanut opettajia uudistamaan osaamistaan, ja yliopistot ovat vastanneet haasteeseen uudenlaisilla pitkäkestoisilla koulutuksilla. Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistot ovatkin vuodesta 2017 järjestäneet 60 opintopisteen laajuisen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuskokonaisuuden. Luokan- ja aineenopettajille suunnatussa koulutuksessa opettajat pääsevät kehittämään digiosaamistaan yhdessä ja verkostoitumaan keskenään yli koulurajojen.
Jotta oppijat olisivat osallisia ympäröivässä, digitaalisessa yhteiskunnassa, opettajien ja koulujen tulisi olla verkottuneita yli koulurajojen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Opettajana kehittyminen edellyttää työkulttuurin muuttamista yhteisöllisempään suuntaan. Opettaja kehittää ja kehittyy pedagogisesti työyhteisönsä avulla. Yhteisön kehittämisen voima on opettajien muodostamassa verkostossa ja avoimessa osaamista jakavassa työkulttuurissa.
Maria Björkenheim
Opettaja
Niittykummun koulu, Espoo
Minna Markkanen
Opettaja
Saimaan ammattikorkeakoulu
Tytti Tenhunen
Opettaja
Olarin lukio, Espoo
Kirjoittajat ovat opettajia eri kouluasteilta. He opiskelevat Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan järjestämässä opettajien Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä –erikoistumiskoulutuksessa. Erikoistumiskoulutuksen suorittanut opettaja on digitaalisen oppimisen ja opettamisen asiantuntija.