Näkökulma | Vesihuollon eli puhtaan veden saamisen ja jäteveden käsittelyn varmistamiseksi maaseudun asukkaat ovat perustaneet vesiosuuskuntia.
Kuivanto, Orimattila. Kuva: Anne-Marie Tuomala
Vesiosuuskuntia on kritisoitu talouden ja johtamisen puutteista, mutta niiden tarpeellisuutta maaseudun keskeisten palvelujen tuottajana ei voida sivuuttaa. Miltä vesiosuukuntien tilanne näyttää tulevaisuudessa?
Kirjoittaja, Anne-Marie Tuomala toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka on perehtynyt vesiosuuskuntien toimintaan Suomessa ja kansainvälisesti.
Suomen vesihuollon kehitys osuustoiminnan näkökulmasta
1900-luvun alkupuolelta Suomeen alettiin perustaa erilaisia vesiyhtymiä. 1950-luvulle asti kestäneessä ensimmäisessä kehitysvaiheessa vesiyhtymien kokonaismäärä oli 400. Toinen vaihe ajoittui 1950-1970-luvuille. Kehitys nopeutui lainsäädännön, lainojen ja avustusten avulla. Muovi tuli vallitsevaksi putkimateriaaliksi puun tilalle. Isommat taajamat oli satu vesihuollon piiriin 1970-luvulla, mutta haja-asutusalueiden vesihuolto oli kuitenkin vielä pitkälti kiinteistökohtainen. 1970-1990-luvuilla perustettiin vesiyhtymiä turvaamaan maaseudun vesihuoltoa. Pääpaino oli puhtaan veden hankinnassa. Arviolta 70 % haja-asutusalueen väestöstä oli vuonna 1980 yleisiä palveluja toimittavien vesiyhtymien piirissä. 1990-luvulta nykypäivään jatkuvassa neljännessä kehitysvaiheessa on perustettu jätevesihuoltoon keskittyneitä vesiyhtymiä, joista monet ovat osuuskuntamuotoisia. Vaatimukset haja-asutusalueiden jätevesien käsittelylle on kasvanut huomattavasti. Monet aiemmin perustetut puhtaan veden osuuskunnat ovat ottaneet jätevedet osaksi toimintaansa. Suomen vesiosuuskuntien koko vaihtelee suuresti. Pienimmissä voi olla 2-3 jäsentä ja suurimmassa, Kuusamon vesi- ja energiaosuuskunnassa, yli 4000 jäsentä.
Koskue, Orimattila. Kuva: Anne-Marie Tuomala
Vesiosuuskuntien liikevaihto ja kannattavuus
Vesiosuuskuntien toiminta perustuu infran rakentamiseen, hallintaan ja huoltoon. Jätevesihuolto edellyttää oman putkistoinfrastruktuurinsa puhtaan veden putkiston lisäksi. Vesiosuuskuntien investointien rahoitus kootaan tyypillisesti useasta eri lähteestä. Tärkeä osa vesiosuuskuntien tulonmuodostusta on liittymämaksu, joka on ollut jopa 15 -20 000 €/talous osuuskunnasta riippuen
Liikevaihdolla ja toiminnan muilla tuotoilla katetaan ensisijaisesti päivittäisen toiminnan ja kunnossapidon kustannukset. Tulos ei voi olla pitkään tappiollinen, kuten ei missään muussakaan liiketoiminnassa. Vehmaskoski et al. (2005, 22) tutkimuksessa osuuskunnat erottuivat vahvasti etupainotteisesti investointeihin varautuvina. Useimmiten suppean verkon rakentaminen rahoitetaan kokonaisuudessaan liittymismaksuilla, joten toiminnan käynnistyttyä kulutusmaksuina kerätään vain käyttö- ja kunnossapitokulut.
Vesiosuuskuntien liikevaihto on keskimäärin 0,4 M€. Tutkijat toteavat, että rahavirtaa eri olosuhteissa toimivien laitosten välillä on parasta tarkastella liikevaihdon ja toimitettujen vesikuutioiden suhteena. Suhdeluku vaihtelee keskimäärin kokoluokittain 1,00–1,23 €/m3. Suuret kaupungit keräävät liikevaihtoa vähiten ja pienimmät kaupungit eniten. Toimintamuodoittain tarkasteltuna vesiosuuskunnilla suhdeluku on keskimäärin 0,86 €/m3 ja liikelaitoksilla 1,20 €/m3 (Vehmaskoski et al. 2005, 16.).
Kehityssuuntia tulevaisuuteen
Hallinnoinnissa ja päivittäisessä johtamisessa on otettu käyttöön isännöintipalveluja tai palvelut hankitaan kunnalliselta vesihuoltolaitokselta. Vesiosuuskunnat pyrkivät aktiivisemmin yhdistymään kunnan vesihuoltolaitoksiin tai kuntaomisteisiin vesihuolto-osakeyhtiöihin. Alueelliset ja kuntien väliset erot ovat suuria.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan kunnat kannustavat edelleen jätevesihuollon kasvavien vaatimusten takia osuuskuntien perustamista, vaikka kuntien pitäisi pyrkiä itse toteuttamaan nämä palvelut. Sekä vakituiset asukkaat että kesämökin omistajat vaativat yhä enemmän vesihuoltopalveluja.
Maaseudun vesiosuuskunnat ansaitsisivat enemmän yleistä arvostusta. Vesi on välttämättömyyshyödyke ja vesiosuuskunnat toteuttavat käytännössä kestävää kehitystä parhaansa mukaan. Niiden toiminnasta löytyvät taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen elementti. Jotta toimintaa voisi jatkaa, tulee talouden toki olla ammattimaisesti hoidettu. Sosiaalisena yksikkönä ne palvelevat ruohonjuuritason pieniä yhteisöjä ja niiden jäsenomistajina ovat kuluttajat itse, jotka pääsevät konkreettisesti osallistumaan päätöksentekoon.
Anne-Marie Tuomala
Lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu, Teknologia-yksikkö
Lähteet
Vehmaskoski et al. (2005). Vehmaskoski T., Heikkinen T., Liikanen R. ja Puhakka E-L. Suomen vesihuoltolaitosten liiketaloudellinen analyysi. Maa- ja metsätalousministeriö. Vammalan Kirjapaino Oy. 2005.