Ilmiö | Työkyvyttömyyden ehkäiseminen ei onnistu ilman hyvää yhteistyötä työterveyshuollon, muun terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä, kirjoittaa sosiaali- ja terveysalan lehtori Marita Pirkka.
Kuva: Työke-hanke 2018
Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen ja palvelujen uudistus kaatui maaliskuussa 2019. On harmillista, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisestä ei saada yhteistä näkemystä aikaan.
Viimeisen neljän vuoden aikana on tehty paljon työtä ja monia asioita on jo valmisteltu maakunnissa. Kaikkea valmistelua ei varmasti heitetä hukkaan, mutta se, mitä otetaan käyttöön ja missä aikataulussa, on vielä epäselvää.
Osana sote-uudistusta on tehty myös suunnitelmia työikäisten terveyspalvelujen kehittämiseksi. Kehitystyötä on jo tehty koko Suomen alueella, vaikka eri maakunnat ovat työssään eri aikatauluissa.
Työikäisten terveyspalveluja on kehitetty Työke-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on ollut rakentaa toiminnallinen integraatio työterveyshuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välille sekä kehittää työterveystoiminnan sisältöjä vastaamaan työelämän muuttuviin tarpeisiin ja terveydenhuollon muutokseen. Nämä kokonaisuudet ovat sote-mallista riippumattomia, joten kehittämistä voidaan jatkaa ja näin on monessa maakunnassa tehtykin.
Työikäisten terveyspalveluihin suunniteltiin muutoksia siten, että sairaanhoito erotettaisiin työterveyshuollosta eivätkä työnantajat enää kustantaisi sitä. Nykyisin Kela korvaa työnantajille puolet sairaanhoidosta, mutta suunnitelmissa oli, että työikäinen voisi valita sairaanhoitonsa palveluntuottajan, johon tulisi rahoitus suoraan valtiolta.
Tämä mahdollistaisi sen, että työterveyshuolto voisi keskittyä entistä enemmän niin sanottuun lakisääteiseen ennalta ehkäisevään työterveyshuoltoon eli työn ja työolosuhteiden kehittämiseen sekä työkyvyn hallintaan ja tukeen. Tämä on juuri sitä työterveyshuollon ydintehtävää, johon koko järjestelmä on luotu.
Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä nousi taas vuonna 2017, vaikka trendi oli ollut pitkään laskeva. Työkyvyn edistäminen ja tukeminen riittävän varhain onkin erittäin tärkeää työvoiman ikääntyessä ja uusien haasteiden lisääntyessä.
Esimerkiksi kognitiivinen ergonomia ja aivojen kuormitus ovat uusia haasteita, joihin pitäisi työpaikoilla kiinnittää enemmän huomiota ja joihin työpaikat tarvitsevat työterveyshuollon asiantuntemusta ja tukea. Työterveyshuolloista pitäisi tulla työkyvyn arvioinnin ja edistämisen sekä työolosuhteiden erityisasiantuntijoita, ja työterveyteen pitäisi ohjata kaikki työikäiset, joilla on työkykyyn liittyviä ongelmia tai sellaisia sairauksia tai oireita, jotka vaikuttavat työssä selviytymiseen.
Tiedämme tutkimustenkin mukaan, että tällä hetkellä työkyvyttömyyden hoito viivästyy. Ammattitautien ja työperäisten sairauksien tunnistaminen ja ehkäisy toimivat puutteellisesti. Asiakkaiden hoito on pirstoutunut työterveyshuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välille. Muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa ei useinkaan tunneta eikä osata käyttää hyväksi työterveyshuoltoa ja sen osaamista. Työterveyshuolto ei myöskään ole mukana yhteistyöverkostoissa muun sosiaali -ja terveydenhuollon kanssa eikä tieto liiku eri toimijoiden välillä.
Työkyvyttömyyden ehkäiseminen ei onnistu ilman hyvää yhteistyötä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon sekä sosiaalihuollon välillä. Lisäksi tarvitaan valtakunnallinen ohje työkyvyn arviointiin sekä työkyvyn yhtenäinen kirjaus jokaisessa terveydenhuollon toimipaikassa. Työkyvyn arvioinnista pitäisi tulla samanlainen rutiinitoimenpide kuin esimerkiksi verenpaineen mittaus on.
Työkyvyn tuen ja työkyvyttömyyden ehkäisemisen tehostamiseen tähtää myös sairasvakuutuslain muutos (SVL1075/2018), joka tulee voimaan 1.1.2020. Kelan korvausjärjestelmää muutetaan siten, että se kannustaa lisäämään lakisääteistä ja ennaltaehkäisevää toimintaa, josta Kela kertoo teemalla ”Satsaa terveyteen”.
Työterveyshuoltojen osaaminen ja toiminta on nähty maakunnissa keskeisenä työ- ja toimintakyvyn edistämisessä. Jokaisessa maakunnassa työterveyshuollot tulee integroida vahvemmin muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon toiminnallisesti. Lisäksi täytyy luoda yhteistyörakenteita eri työ- ja toimintakykyasioiden parissa työskentelevien välille.
Terveydenhuollon toimijoiden lisäksi yhteistyöhön tarvitaan esimerkiksi kasvupalveluja ja sosiaalihuoltoa. Tavoitteena on rakentaa yhteistyömallit, joiden avulla voidaan tukea työikäisten työ- ja toimintakykyä ennakoivasti ja joiden toimivuutta ja vaikuttavuutta voidaan myös arvioida.
Marita Pirkka
TtM, TH, TTH, lehtori
Saimaan ammattikorkeakoulu