Työelämä tarvitsee yhä nopeammassa tahdissa uusia osaamisia niin perinteisille aloille kuin nousevillekin aloille. Tämä näkyy esimerkiksi ohjelmistoalalla, missä Euroopan laajuisesti on olemassa kasvava pula osaavista työntekijöistä. Mutta myös rakennusala elää tällä hetkellä tilanteessa, missä pätevyysvaatimusten tiukentuminen on tuonut pulan erityisesti työnjohtajista. Tilitoimistoalalla digitalisaation tuoma toimintaympäristön muutos on luonut osaamistarpeita alan varsinaisen substanssiosaamisen oheen. Vientiteollisuuden kasvun esteeksi on muodostumassa osaavan työvoiman saaminen.
Samaan aikaan työelämän osaamistarpeiden entistä nopeammat muutokset ovat kovaa vauhtia johtamassa siihen tilanteeseen, että uusia osaamisia tai kokonaan uutta alaa tulee opiskelemaan aikuisia, työelämässä olevia ammattilaisia. Myös alan ja ammatin vaihtajien määrä kasvaa. Perinteinen suomalainen ajatus, että kouluputkesta valmistutaan ammattiin, jossa pysytään koko työiän ajan, ei enää ole vaihtoehto. Työn murros aiheuttaa rutiinitöitä sisältävien ammattien katoamisen, ja asiantuntijatyyppisen osaamisen tarve kasvaa. Uusien osaamisten nopea saaminen käyttöön tarkoittaa, että elinikäinen oppiminen ei ole enää teesi, vaan normi.
Osaa tämän päivän ammateista ei enää 20 vuoden kuluttua tunneta, ja toisinpäin: uusia ammatteja syntyy jatkuvasti. Nuorten ihannoimia ammatteja, kuten esim bloggaaja tai tubettaja on syntynyt orgaanisesti, eikä niihin hankita osaamista perinteisen koulutuksen keinoin. Kuitenkin voidaan ajatella, että nämä ammatit tulevat kiinnittymään työelämän rakenteisiin tavalla tai toisella, elleivät ne ehdi kadota sitä ennen. Uusimpia tulevaisuuden ammateiksi mainittuja ovat mm. manipulointietsivä, valhemedian torjuja tai etiäiskokki.
Taloustaantumien tuomat työttömyystilanteet, elämäntilanteiden muutokset ja kasvavien alojen vetovoima taustoittavat useiden ihmisten päätöksiä vaihtaa alaa. Ammattikorkeakoulun monimuotokoulutuksen hakijoiden taustat kertovat laajan kirjon kiinnostavia ja yllättäviäkin tarinoita hakijoiden polusta uuden alan opintoihin. Osa on pakon sanelemaa muutosta, osa on lähtenyt ihmisistä itsestään – halusta tehdä vaihteeksi jotain ihan muuta. Myös sukupolvien erot suhteessa ammattiin ja työuraan muuttuvat.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä pohti yllä kuvattua ongelmatiikkaa, ja esittää tuoreessa raportissaan, että työmarkkinoiden muuttuvat osaamistarpeet huomioidaan koulutuksen saatavuudessa, kattavuudessa ja laadussa ja osaamisen kehittämisen suunnitelmallisuutta parannetaan. Lisäksi ehdotetaan, että opetuksen avoimuutta ja avoimia oppimateriaaleja lisätään merkittävästi ja avointa korkeakouluopetusta järjestetään erilaisilla tavoilla, kohdistetummin ja monipuolisemmin. Työryhmä nostaa esille myös sen, että aiemmin hankitun osaamisen todentamiseksi ja tunnustamiseksi on kehittävä työkaluja kaikilla koulutusasteilla ja sektoreilla.
Kun kaikkea tätä viedään käytäntöön, pitäisikö myös työelämän nykyistä vahvemmin ottaa esille myös keinot hyödyntää aiempia osaamisia ja kannustaa siihen, että oppiminen ei koskaan lopu? Voisimmeko nähdä alanvaihtajan kirjavan CV:n enemmän mahdollisuutena kuin epäluulojen herättäjänä? Miten osaisimme hyödyntää osaamisten kirjon perustana organisaatioiden ja toiminnan kehittämiselle, innovaatioille, uusille avauksille tai toimintatavoille?
Ja lopuksi, mistä löytäisimme sen kristallipallon, jonka avulla tulevaisuuden osaamistarpeita voitaisiin tunnistaa – edes kymmenen vuoden päähän? Vai luotammeko, että se kuuluisa tekoäly hoitaa tämän puolestamme?
Toimialajohtaja Kirsi Viskari
Saimaan ammattikorkeakoulu