Näkökulma | Eräs tuttavani kertoi, kuinka sokea henkilö oli näyttelykierroksella helsinkiläisessä galleriassa avustajansa kanssa.
Avustaja oli tarkasti kuvaillut sokealle näyttelyn teoksia. Sokea oli eläytynyt voimakkaasti maalauksiin. Pian sokea ja avustaja olivat palanneet takaisin ”aistimaan uudelleen teoksia”. Kun ihmiseltä puuttuu jokin aisti, toisenlaiset tuntemukset oletettavasti korvaavat menetetyt aistit.
”Alla kasvon kaikkivallan” 2019 / Päivi Eronen galleria taidebunkkerin seinään suunniteltu valokuvateos. Kuva: Päivi Eronen
Kuvat ja varsinkin elokuvat luovat visuaalisia ja tunteita tuottavan näyttämön. Kirjan pohjalta tehty käsikirjoitus luo näkymän, jota visualisoidaan ja jonka pohjalta luodaan elävä draama, komedia tai tragedia. Hyvä kirja laukaisee voimakkaita visuaalisia mielikuvia. Se mitä me näemme, tai lukemamme kautta kuvittelemme, on yhteydessä mielikuviimme.
Koronaviruksen aikaan joudumme itse kukin tahollamme miettimään mikä todella on tärkeää ja millä on merkitystä meidän elämällemme. Katsellessamme tyhjiä seiniä, ne eivät varmaankaan herätä meissä tunteita, vaikka meissä piileekin visuaalisen aistimuksen vietti.
”Olo n:o 22” Olo ryhmän (Pasi Karjula ja Marko Vuokola) ympäristötaideteos Helsingin Hietalahdessa. Kuva: Päivi Eronen
Jo edesmennyt italialainen kirjailija Alberto Moravian romaanissa ”Tyhjä taulu” taiteilija tuijotti tuskaisena tyhjää maalauspohjaa. Maalari koki aloittamisen pelkoa. Sokean aistikokemuksen voi herättää mielikuvien kautta. Yhtäkkiä syttyy valoa ja väriä pimeyteen. Menetetty aisti herkistyy ja toimii ylitse muiden. Pimeys muuttuu eläväksi ja voimakkaaksi tunnekokemukseksi.
Eloa ja iloa elämään saamme monella tavalla. Kulttuurin eri muodot johdattavat meidät maailmaan, joka ei ole selkeä, eikä se ole valmis. Kulttuurin aluetta kohti kannattaa kulkea vailla ennakkoluuloja ja odotuksia. Monenlaiset kulttuuri-ilmiöt avartavat ehkä jotain itsessämme. Ne avaavat ikään kuin portteja omaan sisimpäämme.
Mihin kulttuurin ammattilaisia tarvitaan? He ovat oman alueensa asiantuntijoita. He ovat kehittäneet omaa henkilökohtaista luovaa toimintansa, oli sitten kysymys teatterista, musiikista tai kuvataiteesta. Kulttuurin käyttöoikeus tulisi kuulua kaikille. Sillä ei ole viimeistä käyttöpäivää, eikä sen tarvitse olla tietyn pienen, kapean elitistisen joukon etuoikeus. Iloa ja eloa projektin avulla haluamme muistuttaa laista, jonka tulisi edistää kuntien kulttuuritoimintaa ja niiden välisitä yhteistyötä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.
Päivi Eronen
Valokuvauksenlehtori
LAB-ammattikorkeakoulu/ Taide ja teknologia
Opetus- ja kulttuuriministerin tukema kehittämishanke, jota toteuttavat yhteistyössä Kaakkos-suomen ammattikorkeakoulu ja LAB-ammattikorkeakoulu.
Lainsäädäntö: Laki kuntien kulttuuritoiminnasta.