Vuonna 2016 Etelä-Karjalan alueella toimi yli 300 rekisteröitynyttä terveys- ja hyvinvointipalveluita tuottavaa yritystä, jotka ovat potentiaalisia kotiin vietävien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajia. Hyvinvointikumppanuushankkeen yhteydessä tehtiin myös sopimusosaamiseen liittyviä opinnäytetyötutkimuksia, jotka käsittelivät yritysten välisiä-, yritysten ja asiakkaiden välisiä sopimuksia.
Hankkeen aikana pidettiin sote- ja hyvinvointialan yrittäjien välisiä yritystapaamisia ja koulutustilaisuuksia. Tilaisuuksissa tuli esille, että tutkimuksen kohderyhmän yritysten tekemät sopimukset ovat pääsääntöisesti yhteistyö-, toimeksianto- ja ostopalvelusopimuksia.
Opinnäytetöiden tekijöiden yksi keskeinen havainto oli alan yritysten puutteellinen sopimusosaaminen. Sote- ja hyvinvointialan sopimushallinta on pien- ja mikroyrityksissä melko vähäistä ja sopimukset tehdään usein suullisesti. On hyvin merkittävää, että yrittäjien ja elinkeinonharjoittajien sopimustietoutta pystytään lisäämään, jotta yrittäjät pystyvät välttämään sopimusriskejä, säilyttämään kilpailukykynsä ja mahdollisesti myös kasvattamaan yritystensä toimintaa alalla, jolla kilpailu tulee tulevaisuudessa lisääntymään entuudestaan.
Yleisellä tasolla sopimus määritellään kahden tai useamman toisiansa edellyttävän oikeustoimen yhdistelmäksi. Oikeustoimilaissa säännelty sopimuksen syntyminen vaatii näin ollen vähintään kaksi oikeustointa, jotka ovat tarjous ja siihen annettu vastaus. Käytännössä tarjousta ja vastusta ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa käytetä, sillä sopimuksia voidaan solmia myös muutoin kuin oikeustoimilain edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi perustellumpaa onkin puhua kahdesta tahdonilmaisusta kuin tarjouksesta ja vastauksesta.
Sopimuksen tehtävä on sitoa sen osapuolet keskinäiseen oikeussuhteeseen. Sopimus on yhtä lailla sitova, riippumatta siitä, on se tehty kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti. Yritysten välisten sopimusten lähtökohtana onkin ns. pacta sunt servanda -periaate mikä tarkoittaa, että sopimus on pidettävä. Sitovuuden lisäksi sopimus yleensä sääntelee osapuolten välisiä velvollisuuksia.
Sote- ja hyvinvointialan sopimuksiin onkin suositeltavaa sisällyttää palvelun sisältö ja tavoitteet, sekä palvelun perustaksi annetut tiedot. Esimerkiksi yritysten välisissä sopimuksissa näitä voisivat olla olennaiset asiakas- ja potilastiedot. Sopimuksiin tulisi kirjata mahdolliset palvelun sisältöä koskevat rajoitukset ja toimeksiantajan itsensä hoidettavaksi jäävät tehtävät. Sopimuskirjassa on syytä määritellä palvelun hinnoitteluperusteet ja mahdollinen kustannusarvio, joihin terveys- ja hyvinvointialalla vaikuttavat muun muassa palvelusetelin arvo, asiakkaan omavastuu ja eri palveluntuottajien tarjoamien palveluiden hintaerot. Palvelusopimuksissa suorittamisaika on keskeisessä osassa, eli yksilöity kuvaus palveluiden kestosta ja palvelukerroista. Sopimukseen on hyvä merkitä myös palvelun suorittamisesta vastaavat henkilöt ja toimeksisaajan vastuun sisältöä koskevat ehdot, kuten vastuunrajoitukset ja määräykset vastuuvakuutuksesta.
Lehtori Jarmo Kemppinen
Saimaan ammattikorkeakoulu