Pinnalla | Matkailun lehtori Ilkka Lehtola tutustui Saimaan alueen makuihin Puumalassa.
Kuva: Ilkka Lehtola
Kesällä 2018 minulle tarjoutui mahdollisuus perehtyä paikallisiin Saimaan seudun makuihin Puumalassa. Olin lupautunut kirjoittamaan Puumala-lehteen artikkelisarjan ”makuja Puumalasta”.
Pohdin tapaa kirjoittamiseen ja valitsin menetelmäksi osallistuvan havainnoinnin. Aktiivinen osallistuva havainnointi toteutui ruokailemalla, makuja ja tunnelmaa kokien ja ravintolan henkilökuntaa sekä asiakkaita haastatellen. Tutkimusmielessä havainnointi merkitsi järjestelmällistä tietojen kokoamista, systemaattista suunnittelua ja aistien sekä tilanneymmärryksen käyttämistä tarkemmin kuin tavallisissa arkitilanteissa.
Pohdin artikkelien rakennetta ja valitsin näkökulmiksi yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toiminnan, paikallisuuden esille tuomisen raaka-aineissa ja niiden käytössä sekä maiseman kuvaamisen osana yritysmiljöötä. Pyrin myös löytämään nimiä ja käsitteitä, joilla voidaan korostaa paikallisuutta, erilaistaa tuotetta ja tehdä siitä kiinnostava.
Valitsin Puumalan ja sen kahvilat ja ravintolat kirjoittamisen kohteeksi sen vuoksi, että niiden kokeminen oli mielenkiintoisen luontevaa, ne herättivät uteliaisuuteni ja tarjosivat kesäisiä makuja kauniissa miljöössä. Tutustuin kesän aikana seitsemään kahvilaan tai ravintolaan. Puumalan kunnan kotisivut esittelevät jopa 20 ravintola-alan yritystä, joten koettavaa pienessä kunnassa on paljon.
Paikallisuus – eteläsavolaisuus tai puumalalaisuus – näkyi nimessä, miljöössä, tuotteissa ja palveluissa. Lietvesi, Sahanlahti, silta, virta, satama ja Nestori kertoivat paikasta tai veivät kohti tarinaa. Paikallisuus tuotiin esille kuvissa ja opasteissa Puumalan sillan rakentamisesta, norpasta ja kivikautisesta asumisesta. Entisajan elinkeinot liitettiin nykypäivän matkailuliiketoimintaan satamassa, sahalla, pajalla, navetassa ja puutarhoissa.
Kuva: Suomen Ilmakuva Oy
Paikallisuus, puhtaus ja yksinkertaisuus korostuivat ruoissa. Eteläsavolaiseen ruokaan kuuluvat yksinkertaiset ja selkeät raaka-aineet. Tyypillisimmillään se on ruisleipää ja rieskaa, järvikalaa ja erityisesti muikkua. Monissa ravintoloissa ja kahviloissa nämä oli yhdistetty – yksinkertaisimmillaan ruokatuote oli savustettua muikkua ruisleipäviipaleen päällä. Parhaimmillaan paikallinen raaka-aine, valmistamisen taito sekä maatilayritys palvelumiljöönä oli koottu matkailutuotteeksi. Asiakas saattoi osallistua tuotteen valmistukseen ja nauttia sitten omin käsin tehdyt lämpimäiset.
Puumalan ja Mikkelin seudulla valmistetaan sekä tilaviinejä että panimojuomia. Ollinmäen Viinitila Anttolassa aloitti jo vuonna 1995, jolloin lakimuutoksen jälkeen ensimmäisen kerran viinitilalliset saivat hakea lupia alkoholijuomien valmistukseen. Temolan Viinitila Niinisaaressa avasi ovensa 2004 ja tuottaa DO Saimaa -alkuperäluokiteltuja viinejä ja kuohuviinejä.
Paikallisuus tulee vahvasti esille ravintoloihin päätyvien tuotteiden nimissä kuten Saimaan Seireeni tai Niiniviini. Kansallisromanttisuutta tai paikallista historiaa henkivät Puntun Paavo, Ruhtinatar tai nykyhetkeen liittyvät Sirpakka sekä Sinä ja Minä. Mikkelissä toimiva Saimaa Brewing Companyn Saimaa -tuotesarja on monille tuttu ja nimissä vilahtavat Yövesi ja Utula. Paikallisuutta siis parhaimmillaan.
Kesän makumatka antoi runsaasti paikallisia elämyksiä ruokatuotteiden parissa. Muualta tulleita trendejä oli poimittu osaksi omia ruoka- ja juomavalintoja – sopivalla sekoituksella hienostunutta, persoonallista ja kursailematonta.
Ilahduin erityisesti Saimaan ammattikorkeakoulusta valmistuneen nuoren ravintola-alan ammattilaisen kehotuksesta: ”Kokeilkaa rohkeasti, yhdistelkää uudella tavalla ja paikallisuutta maistellen – Saimaa-twistillä.”
Ilkka Lehtola
Lehtori, matkailun yksikkö
Saimaan ammattikorkeakoulu