Näkökulma | Digiteksteille tilaa opetussuunnitelmiin – Digitaalisten tekstityyppien hallitsemisesta on tullut tärkeä taito, joka vaatii eri tekstityyppien, julkaisualustojen ja kohderyhmien hahmottamista.
Opettajilla on digitaalisia välineitä moneen lähtöön, miten niitä voitaisiin hyödyntää tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaammin opetuksessa ja oppimisessa? Kuva: Katja Remsu
Multimodaalinen teksti vaatii tekniikan ja sovellusten hallitsemista sekä visuaalista hahmotuskykyä. Digitaalisuus tuo viestintään uudenlaista luovuutta ja sosiaalisuutta, mikä on opiskelijoita ja myös opettajaa motivoivaa. Digitaalisten tekstien hallitsemista pidetään myös sosiaalisena taitona. Joillekin julkisesta kirjoittamisesta onkin tullut vahva identiteetin rakentamisen väline.
Kouluissa ja etenkin korkeakouluissa tekstitaidoissa painotetaan edelleen hyvin perinteisiä tekstityyppejä, vaikka arjessa ja työelämässä tarvittavien tekstien lajikirjo on laajentunut huomattavasti. Perinteisten referaattien, kommenttien, virkatekstien ja asiakirjojen rinnalle pitäisi opetukseenkin tuoda uusia, digitaalisia tekstimuotoja, verkkoon sopivia ja sosiaalisesti jaettuja tekstejä. Digitekstit tuovat kirjalliseen viestintään uudenlaista luovuutta ja ennen kaikkea sosiaalisuutta, mikä on opiskelijoita motivoivaa. Digitaalisen ajan tekstityypit olisi hyvä ottaa opetuksessa ja tehtävänannoissa huomioon myös korkeakoulutuksessa.
Kun puhutaan uudesta kirjoittamisesta (new writing) tarkoitetaan yleensä kirjoittamisen ja tekstien julkaisun teknistä muutosta. Uusi kirjoittaminen on myös luonut uusia tekstityyppejä ja perinteisestä kirjoittamisesta poikkeavia rakenteita, ottanut haltuun uusia julkaisualustoja ja rikkonut perinteisten tekstien lineaarisuuden tuomalla esimerkiksi videoita ja linkityksiä tekstiin.
Ei digiä ilman traditionaalista kirjoittamista
Multimodaalinen digitaalinen teksti vaatii kirjoittajaltaan uusia taitoja, tekniikan ja erilaisten sovellusten hallitsemista ja yhtä lailla visuaalista hahmotuskykyä. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että uusi kirjoittaminen on ensisijaisesti sosiaalinen taito, sillä se on osa osallistuvaa toimintakulttuuria (Kallionpää 2014).
Kallionpään (2014) mukaan traditionaalisen kirjoitustaidon hallitseminen on myös digitaalisen kirjoitustaidon perusta, itse asiassa asiakirjoittaminen ja luova kirjoittaminen kohtaavat uudessa kirjoittamisessa monella tapaa. Uusi kirjoittaminen ei tarkoita pelkkää teknologian ja esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntämistä kirjoittamisessa, vaan uusien tekstilajien ja alustojen hallintaa, sekä kommunikointi-, vuorovaikutus- ja lukutaitoja. Multimodaalisuus voi antaa asiatekstille moniulotteisuutta, esteettisyytä ja visuaalisuutta, sekä mahdollistaa tekstien jaettavuuden ja näin laajentaa lukijakuntaa.
Mediaympäristöissä kirjoittamiseen liittyy myös haasteita. Online-kirjoittaminen vaatii samanaikaisesti sekä nopeaa reagointia että tarkkaa harkintaa. Sosiaalinen media ja nopeasti päivittyvät sisällöt vaikeuttavat keskittymistä eivätkä kannusta pitkäjänteiseen sisällön tuottamiseen. Lisäksi uusien tekstien lukijakuntaa on aikaisempaa vaikeampi hahmottaa, ja palautteen antaminen ja saaminen on aika lailla hallitsematonta.
Muutos vaatii asennetta opettajilta
Moni ajattelee, että niin sanottu nettisukupolvi hallitsee automaattisesti uuden kirjoittamisen luku- ja kirjoitustaidot, joita he käyttävät sujuvasti vapaa-ajallaan. Useiden tutkimusten mukaan se ei pidä paikkaansa, sillä sosiaaliset toimintakulttuurit muuttuvat jatkuvasti sekä tekstin tuottamisen käytännöissä että tekstilajeissa, jotka syntyvät ja kuolevat teknologian muutosten mukana.
Verkkojulkaisemisen hallitseminen vaatii monenlaista osaamista ja sillä voi olla monenlaisia vaikutuksia julkaisijan elämään, joillekin julkisesta kirjoittamisesta on tullut vahva identiteetin rakentamisen väline. Julkaisuprosessin vaikutusten ymmärtäminen onkin tärkeää.
Kallionpään (2014) mukaan suomalainen koulujärjestelmä on reagoinut hitaasti kirjoittamisessa tapahtuneeseen muutokseen. Muutos vaatii ajankohtaisen teknologian lisäksi hyvää asennetta opettajilta. Mitä, jos esimerkiksi kommentoivan referaatin rinnalle nostettaisiin videot, blogit, multimediaaliset tekstit, jossa on tekstin sisällä linkityksiä aihetta tukeville ja laajentaville sivustoille, oli kyse sitten kuvagallerioista, tutkijoiden blogeista, keskustelupalstoista, peleistä tai livestriimeistä.
Katja Remsu
Suomen kielen ja viestinnän lehtori, YTM
LAB-ammattikorkeakoulu, Lappeenranta
Pohdinnan lähteenä: Kallionpää, O. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys. Media ja viestintä 37(2014) 60-78