Näkökulma | Videoiden opetuskäytön ”iso buumi” on vielä edessä, kirjoittaa Saimaan ammattikorkeakoulun lehtori ja tiimivalmentaja Sampo Kokkonen.
Kuva: Sampo Kokkonen
Ajattelitko, että videot ovat jo arkipäivää opetuksessa ja koulutuksessa? Väitän, että emme ole nähneet ”huippua” vielä lainkaan.
Käsittelin Suunta-lehden edellisessä numerossa (2/18) videoiden hyödyntämistä koulutuksessa. Minulta jäivät kuitenkin mainitsematta eräät tärkeimmistä perusteluista videoiden käyttämiseen – esimerkiksi se, että videot ovat arkipäiväistyneet erittäin paljon etenkin nuorten keskuudessa. Ja se, että koulutuksen siirtyessä yhä enemmän verkkoon tarvitaan monesti uudenlaisia viestintämuotoja.
Videoilla tarkoitan tässä artikkelissa tallennettuja videoita eli videoita, jotka kuvataan lähetettäväksi tai myöhemmin näytettäväksi toiselle osapuolelle. Artikkelissa ei käsitellä niin sanottuja videopuheluita eli puheluita, joissa puheäänen lisäksi näkyy molempien tai kaikkien osapuolien videokuva reaaliaikaisesti, kuten esimerkiksi Skype-puhelut tai videopuhelut.
Jos videot ovat lisääntymässä, kuten väitän, niin mitä tapahtuu vuorovaikutukselle?
Jos verrataan videoita livetilanteeseen tai edellä mainittuihin videopuheluihin, sanomattakin lienee selvää, että ainakaan vastaavalla nopeudella tapahtuvaan vuorovaikutukseen ei tallennetuilla videoilla päästä. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö vuorovaikutusta voitaisi saavuttaa. Vuorovaikutuksen muodot ja viive vain ovat erilaiset.
Jos katsotaan esimerkkinä sosiaalista mediaa, kuten Instagramia, Facebookia tai Youtubea, ei voida todellakaan todeta vuorovaikutuksen kuolleen nykyaikana videoiden myötä.
Esimerkiksi Youtubessa kuka tahansa palveluun rekisteröitynyt käyttäjä voi tykätä tai kommentoida palvelussa julkisesti näkyviä videoita. Ja esimerkiksi Facebookin ryhmissä jokainen ryhmän jäsen voi tykätä ja kommentoida ryhmässä julkaistuja videoita.
Suositut videot saavat runsaasti kommentteja, joten yksipuoliselta vaikuttava videoiden julkaiseminen on todellisuudessa varsin vuorovaikutuksellista. Ääriesimerkkinä eteläkorealaisen artistin PSY:n suosituin video Gangnam style on kerännyt Youtubessa yli 5,3 miljoonaa kommenttia ja yli 15 miljoonaa tykkäystä.
Lisäksi nykynuoret ovat jo melko tottuneita kommunikoimaan ääni- ja videoviestein, joten videota ei suinkaan tulisi enää ajatella yksisuuntaisena kanavana opettajalta opiskelijan suuntaan.
Esimerkiksi itse olen pelkästään tämän lukuvuoden kursseilla vastaanottanut useita kymmeniä opiskelijatöitä videomuodossa. Sen lisäksi, että video on opiskelijoille monesti luonnollinen muoto (ei toki aina), asian tiivistäminen videolle on oivallinen oppimistapahtuma. Kuten edellisen lehden artikkelissanikin mainitsin.
Videot ja niiden hyödyntäminen opetuksessa ovat toki lisääntyneet viime aikoina, mutta uskoisin niin sanotun ison buumin olevan vielä edessä. Tapahtuuko se videoiden avulla vaiko esimerkiksi virtuaali- ja lisätyn todellisuuden (VR ja AR) avustuksella, jää vielä nähtäväksi.
Jos esimerkiksi katsomme nykyajan lapsia, jotka vasta aloittavat koulutietään, ovat teknologia, digitaalisuus ja viestintätavat (kuten videot) aivan eri lailla arjessa läsnä kuin mitä ne olivat nyt jo yli parikymppisten diginatiivien lapsuudessa. Näemmekö siis noin kymmenen vuoden päästä diginatiivit 2.0-väestöryhmän, joka käyttää ja käsittelee digitaalisia viestintäkanavia aivan uusilla tavoilla?
Yhtenä esimerkkinä nykylasten digitaalisuudesta voidaan ottaa vaikkapa artikkelin kuvituskuvassa esitetty Tubestar-lelu, jolla lapset voivat kuvata omia ”tubevideoitaan”. Jos lapset oppivat ja tottuvat omien videoiden tekoon ja videoilla kommunikointiin jo alakouluikäisinä, niin tuo mainitsemani diginatiivit 2.0 ei enää olekaan kovin kaukaa haettu, ainakaan videoiden osalta. Väitän, että heillä on aivan eri lähtökohdat videoiden kanssa työskentelyyn kuin heitä edeltävillä sukupolvilla.
Tämä tulisikin nähdä opettamisessa ennen kaikkea mahdollisuutena eikä suinkaan pelkästään haasteena. Uskon, että erityisesti ajasta ja paikasta riippumattomat opetusmuodot hyötyvät tästä muutoksesta eniten. Ja samoin uskon verkko-opetuksen vuorovaikutuksen lisääntyvän ja rikastuvan merkittävästi.
Sampo Kokkonen
Lehtori, tiimivalmentaja
Saimaan ammattikorkeakoulu