Näkökulma | Markkinoinnin lehtori Emmi Maijasen mukaan tämän hetken tärkein ilmastoteko omien arvojen tarkastelu ja päivittäminen ekologisen jälleenrakennuksen mukaisesti.
Kuvituskuva: Pixabay
BIOS-tutkimusyksikön 7.10.2019 verkossa julkaisema pamfletti Ekologinen jälleenrakennus teki minuun vaikutuksen. Julkaisussa kuvataan aiheen massiivisuuteen nähden hyvin käytännönläheisesti, miksi ekologista jälleenrakennusta tarvitaan, sekä esitellään keskeiset rakennuskohteet, poliittiset työkalut ja rahoitusmahdollisuudet. Erityisesti julkaisun monitieteinen ja puoluerajaton äänimaailma erottuu edukseen.
Teini-ikäisenä hipiksi haukuttua, sittemmin markkinoinnin opettajaksi päätynyttä idealistia pamfletissa sykähdytti kuitenkin erityisesti osio ”Kulttuurinen muutos” ja siihen liittyvä kulutuksen kriittinen tarkastelu.
Ilmastokriisin edessä kulutuksen vähentäminen on keskeistä ainakin kahdesta syystä: 1) vähentämällä kulutusta päätyy väistämättä pienentämään omaa hiilijalanjälkeään ja 2) kulutuksen vähentäminen helpottaa sopeutumista ilmastokriisiin henkilökohtaisella tasolla. Ensimmäinen kohta lienee jo moneen kertaan saarnattu, mutta jälkimmäiseen kannattaa pureutua tarkemmin.
Uskon, että yksi suurimpia syitä massojen havahtumiseen ilmastonmuutoksen suhteen on se, että muutos uhkaa nykyistä kulutukseen perustuvaa yhteiskuntaamme. Ilmastonmuutos ahdistaa!
Erityisesti siksi, että se tarkoittaa muutosta siihen, miten olemme tottuneet elämään. Mikäli oman elämän merkityksellisyys ja oma identiteetti rakentuu fossiilisen energian mahdollistaman kulutuksen varaan, tuntuvat vähenevät resurssit ja kiristyvä lainsäädäntö tekemättömältä paikalta.
Kovimmankin idealistin on helppoa tempautua mukaan tähän pinnalliseen kulutuksen arvostamiseen ja keskittyä sen vaalimiseen, etenkin kun markkinointiviestinnän ammattilaiset osaavat hyödyntää ahdistuksesta kumpuavan päätöksenteon.
Pidänkin, niin yhteiskunnan kuin yksilön itsensä kannalta, tämän hetken tärkeimpänä ilmastotekona omien arvojen ja asenteiden tarkastelua. Mikä minulle on oikeasti tärkeää? Mikä tekee elämästä merkityksellistä? Kuinka voin säilyttää tärkeimmän elämässäni, vaikka energiasta ja ruoasta tulisi äärettömän kallista?
Asiassa on kaksi puolta: Ensinnäkin oman toimintaympäristön vähittäinen muuttaminen sellaiseksi, että omat ja lähipiirin välttämättömät perustarpeet ovat turvatut.
Toiseksi oman, välttämättömien perustarpeiden ulkopuolelle jäävän, elämän sisällön kehittäminen sellaiseksi, että merkityksellisyys ja elämänilo on keskiössä, vaikka moni asia ympärillä muuttuisi.
Kun ilmastonmuutokseen liittyvä henkilökohtainen ahdistus ja ”taistele tai pakene” -reaktio saadaan pienenemään arvojen ja asenteiden tarkastelun ja muuttamisen kautta, voimme oikeasti alkaa rakentamaan yhdessä uudella tavalla järjestäytynyttä yhteiskuntaa.
Kulutuksen ja transaktioiden vähentäminen ei ole, täysin ymmärrettävistä syistä, monenkaan yrityksen tavoite. En kuitenkaan näe, että globaalin massakulutuksen vähentäminen vähentäisi tarvetta liiketoiminnalle. Viime kädessä kyse on siitä, miten joku voi toimia toiselle lisäarvoa tuottavalla tavalla, eikä arvonluonnin ja jakamisen tarve tule poistumaan.
Kulttuurinen muutos pakottaa yritykset kehittämään yhä kiivaammin kestäviä liiketoimintamalleja ja mahdollisesti jopa lisää paikallisia toiminnan mahdollisuuksia. Omien arvojen ja tavoitteiden kriittinen tarkastelu heijastuu myös yritysten toimintaan – mikä on oikeasti tärkeää ja miten voimme säilyttää tärkeimmän?
Emmi Maijanen
Lehtori, markkinointi ja tuotteistaminen
Saimaan ammattikorkeakoulu