Näkökulma | Ammattikorkeakoulututkintojen sisältöjen on vastattava monikulttuuristuvan työelämän haasteisiin. Suomalaiset yritykset eivät tunne monikulttuurisen yrityksen synnyttämiä kilpailuetuja, kirjoittaa lehtori Jaana Häkli.
Kuva: Pixabay
Työmarkkinat ovat isossa muutoksessa. Alhainen syntyvyys ja väestökato maaseudulta isoihin kaupunkeihin ovat johtaneet siihen, että osaavaa henkilökuntaa on vaikea löytää. Työperäistä maahanmuuttoa pidetään ainoana ratkaisuna työvoimapulaan, mikä johtaa entistä enemmän Suomen monikulttuuristumiseen.
Työmarkkinat monikulttuuristuvat maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista sesonkityöntekijöistä erityisesti pääkaupunkiseudulla ja Lapissa. Työvoimapula esim. hotelli- ja ravintola-alalla on niin paha, että monissa työtehtävissä ei enää edes edellytetä suomen kielen taitoa – englanti riittää.
Tämä on johtanut siihen, että esim. Fazer Foodsin ravintolassa Otaniemessä työskentelee 4 kantasuomalaista ja 11 muualta tullutta työntekijää ja ravintolassa puhutaan englannin lisäksi 15 muuta kieltä.
Liiketoiminta on alalla kuin alalla kansainvälistä ja pääasiassa kauppaa käydään englanniksi. On kuitenkin eri juttu, myydäänkö jotain englanniksi vai ei, sillä sama neuvottelutaktiikka ei tehoa sekä saksalaisiin että kiinalaisiin. Liiketoimintakulttuuri täytyy tuntea ja se ei ole helppoa varsinkaan, kun suomalaisten kielivaranto on kaventunut englannin osaamiseen.
Suomalaisilla työmarkkinoilla esiintyy rasismia. En liioittele, enkä kaunistele rumaa tosiasiaa. Rasismi tuli hyvin esiin viime keväänä paljon julkisuutta saaneessa DIAK:n kampanjassa, jossa julkisuuden henkilöt kuten Tuomas Enbuske ja Jari Sarasvuo käyttivät ansioluetteloitaan hakiessaan avoimia työpaikkoja niin, että he olivat muuttaneet oman nimensä Rainer Lindgreniksi. Yksikään julkisuuden henkilö ei saanut kutsua työhaastatteluun. (Neihum 2018.) Vastaavia rasismitestejä on tehty myös nimellä Muhammad ja tulokset toistavat itseään. Erilaisuutta pelätään.
Suomalaiset yritykset eivät tunne monikulttuurisen henkilöstön tuomia etuja ja häviävät siitä syystä riihikuivaa rahaa. Konsulttitoimisto McKinseyn tutkimuksen (2018) mukaan monikulttuuristen yritysten myynti on 15 % suurempi kuin homogeenisten, ne tuottavat 58 % oikeampia vastauksia, 38 % enemmän voittoa ja tämän lisäksi niillä on 70 % suurempi mahdollisuus valloittaa uusi markkina-alue. Suomen vienti olisi varmasti kiinnostunut uusista markkinoista, jos sinne saataisiin luotua kauppasuhteita. Kulttuuriosaamista tarvitaan.
Suomen matkailun kasvu tulee tällä hetkellä erityisesti Euroopan ulkopuolisista maista kuten Kiinasta ja Intiasta. Tunnetaanko näitä kulttuureja Suomessa tarpeeksi hyvin, että niistä tuleville turisteille osataan tuotteistaa oikeanlaisia matkailutuotteita, jotka vastaavat myös asiakkaiden tarpeisiin ja mielenkiinnonkohteisiin?
Valitettavan paljon julkisuudessa esiintyy tarinoita, joista näkyy, että erityisesti pienten matkailuyritysten yrittäjät eivät tunne asiakkaittensa kulttuuritaustasta syntyviä mieltymyksiä.
Monikulttuurisuustaitoja opiskellaan ammattikorkeakouluissa mm. kulttuurienvälisen viestinnän kurssilla. Opintojakso ei kuitenkaan ole pakollinen useimmissa tutkinnoissa, eikä sitä välttämättä tarjota edes vapaasti valittavana opintojaksona.
Onko siis ammattikorkeakouluista valmistuvilla edes työelämän edellyttämiä monikulttuurisuustaitoja, saati taitoja työskennellä kansainvälisissä teknologiayrityksissä tai ulkomaankaupan parissa? Tuottavatko ammattikorkeakoulut tällä hetkellä työelämää palvelevia osaajia, jos kulttuurilukutaitoa ei ole?
Asennekasvatusta ja ymmärrystä monikulttuurisuuden eduista tarvitaan korkeakouluissakin, sillä Korhosen (2013) mukaan kulttuurinen lukutaito on monikulttuuristuvassa maailmassa selviytymisen kannalta yhtä olennaista kuin perinteiset luku- ja kirjoitustaito ovat olleet. Toivottavasti nämä työelämän muutokset huomioidaan opetussuunnitelmatyössä.
Jaana Häkli
Lehtori
Saimaan ammattikorkeakoulu