Näkökulma | Saimaan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja Pirjo Vaittinen pohtii innovaatioita, innostusta ja luovuutta.
Kuva: Ilona Pesu
Elämme keskellä muutosta fuusioituessamme Lahden ammattikorkeakoulun kanssa uudeksi innovaatioammattikorkeakouluksi, joka saa nimekseen LAB-ammattikorkeakoulu. On inhimillistä, että muutokset koetaan myös uhkana, joka synnyttää mielessämme epävarmuutta, ahdistusta, huolta ja pelkoa omasta ja työyhteisön tulevaisuudesta.
Mieltämme askarruttavat moninaiset muutokset, joita esimerkiksi uusi organisaatio, työyhteisö, kollegat ja työnjako tuovat. Mieli askartelee ja hakee vastausta kysymyksiin: Mihin muutoksella pyritään? Miten se minua koskettaa? Mitä innovaatio tarkoittaa? Millaisia ihmisiä innovaatioiden tekemiseen tarvitaan? Onko minusta tähän? Riittääkö luovuuteni ja osaamiseni? Näitä kysymyksiä pyrin tarkastelemaan artikkelissani.
Innovaatio ja luovuus
Tätä kirjoittaessani tiedämme, että 1.1.2020 starttaamme LAB-ammattikorkeakoulussa, mikäli valtioneuvosto hyväksyy uuden ammattikorkeakoulun toimiluvan. Ensimmäisessä nimen julkistamistiedotteessa kerrottiin, että LAB ilmentää työelämän innovaatiokorkeakoulun visiota ja toimintakulttuuria ja kuvaa aktiivista tekemistä, jossa erilaiset ihmiset ja osaajat luovat uutta yhdessä yritysten kanssa.
Kuulostaa hyvältä ja dynaamiselta, mutta mitä tuo innovaatio korkeakoulun edessä tarkoittaa? Onko minusta siinä toimijaksi, kun en omasta mielestäni ole lainkaan innovatiivinen tai luova ihminen?
Työ- ja elinkeinoministeriön (2019) määritelmän mukaan innovaatio voi olla esimerkiksi uusi käyttöön otettu tuote, prosessi tai toimintamalli, joka on tuotettu suunnitelmallisen kehittämistoiminnan avulla tai kautta.
Luovuus liittyy aina innovaatioprosessiin. Se on yksi prosessin vaiheista. Mielikuvaleikit, kyseenalaistavat kysymykset, villit ideoinnit, visioinnit ynnä muut ”jalat irti todellisuudesta” -toiminnat ovat tarpeellisia innovaatioprosessin toteutumisessa. Mutta prosessiin liittyy myös käytäntöön soveltamista ja testaamista, mikä vaatii ”jalat maassa” -toimintaa ja käytännön vahvasti tuntevaa osaajaa.
Kehittämistoiminta on siten avainsana, johon luovuus, innovaatio ja muutos liittyvät ja joka yhdistää kaikki ammattikorkeakoulun työntekijät.
Innostuneisuus innovaatioiden edistäjänä
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan (2019) mitkään innovaatiot eivät synny kulttuuriseen tai sosiaaliseen tyhjiöön. Työyhteisössä toimintatavat ja organisaatiokulttuuri vaikuttavat suuresti siihen, kuinka innovatiivisia ja hyvinvoivia ne ovat.
LAB-ammattikorkeakoulua valmistellut työryhmä on visioinut työskentelyssään organisaatiomallia, jolla saadaan ylläpidettyä sekä rahoitusmittareiden tavoitteiden mukaista koulutustoimintaa että luotua mahdollisuuksia myös uudenlaiseen TKI-toimintakulttuuriin henkilöstön hyvinvointia unohtamatta.
Uuden edessä on tärkeää säilyttää oma innostuneisuus ja myönteinen odotus, vaikka kaikkiin heränneisiin kysymyksiin ei ole annettavissa valmiita vastauksia. Jos olemme kiinnostuneita uusista asioista ja ilmiöistä, uteliaisuus suuntaa oppimaan ja hankkimaan uutta tietoa.
Innostuneisuus onkin käsitteellisesti lähellä innovaatiota ja luovuutta. Innostavassa työyhteisössä on tutkimusten mukaan aikaa ideoinnille, tukea ideoille, haasteita, vapautta, tasa-arvoisuutta, luottamusta ja avoimuutta, leikkimielisyyttä ja huumoria, konflikteja ja riskien ottoa.
Tietyltä osin innostuneisuuden toimintakulttuurin luominen on johtamisen haaste ja johtajien tehtävä, mutta se edellyttää myös henkilöstöltä aktiivista roolia vuorovaikutuksen kehittämisessä. Uskonkin, että lähitulevaisuuden tärkeitä yhteisiä kysymyksiä ovat: Mikä saa minut ja kollegat innostumaan? Miten herätämme työyhteisössä innostusta ja työiloa?
Pirjo Vaittinen
Toimialajohtaja, sosiaali- ja terveysala
Saimaan ammattikorkeakoulu