Sölden. Kuva: Kati Tanninen
Muutoksesta puhutaan paljon. Yleisesti kuulee puhuttavan, että elämme nyt muutoksen keskellä. Kun mietimme aikaa taaksepäin, myös silloin taisimme elää muutoksen keskellä. Kun suunnittelemme tulevaa, tiedämme, että muutoksia on edessäpäin. Muutos on siis osa elämäämme, halusimme sitä tai emme. Muutos kiinnostaa isoa osaa ihmisistä, muutos voi myös herättää paljon huolta ja murhetta, joillekin muutos tuo lisää energiaa.
Me ihmiset voimme reagoida muutokseen hyvinkin eri tavalla. Ihmismieli on rakennettu niin, että kun yleensä ajattelemme elämäämme, usein toivomme, että huominen olisi täysin samanlainen kuin tämä päivä. Toivomme, että huomenna tapahtuisi samoja asioita kuin tänäänkin ja toivomme, että asiat tapahtuisivat samalla tavalla. Usein toivomme, että huominen olisi ennustettavissa. Kun aamulla heräämme, toivomme, että tiedämme mitä päivän aikana tulee tapahtumaan, samat tutut ja turvalliset asiat tulevat toistumaan.
Ehkä, jos jotain muutosta toivomme elämäämme, niin saatamme toivoa, että huominen olisi ehkä vähän parempi kuin tämä päivä. Saatamme toivoa, että pystyisimme tekemään enemmän asioita huomenna, pystyisimme tekemään asioita paremmin ja ehkä nopeammin. Saatamme ajatella, että töissä ja kotona voisi mennä huomenna vähän paremmin kuin tänään.
Mikä sitten on todellisuus, jos huominen ei ole ihan samanlainen päivä kuin tämä päivä tai jos huominen ei ole yhtään parempi päivä kuin tämän päivä? Kun mietimme asioita taaksepäin, usein huomaamme, että siitä huolimatta, mitä olemme toivoneet, tiellemme on sattunut hyvin erilaisia tapahtumia. On ollut päiviä, jotka ovat olleet ihan samanlaisia kuin edelliset päivät. On ollut myös päiviä, jolloin asiat eivät ole menneet toivotulla tavalla, on ollut huonoja päiviä ja isoja yllätyksiä. On myös onneksi päiviä, jotka ovat yllättäneet positiivisesti ja asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Todellisuus on siis ollut vaihtelevaa ylä- ja alamäkeä.
Mitä tapahtuu organisaatiossa isojen muutosten keskellä? Usein mietitään tarkemmin mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä, tekemisiä seurataan tarkasti. Työyhteisön kielenkäyttö saattaa muuttua. Työpaikan ilmapiiri voi kiristyä lisäten levottomuutta ja turvattomuuden tunnetta. Usein myös huhujen luoma todellisuus valtaa organisaation, kun huhut ja mielikuvat alkavat voimistua. Isoissa muutostilanteissa työyhteisöistä saattaa nousta esiin myös rohkaisevia avauksia, ns. ”pää pystyyn” –tyyppejä, he saavat voimaa muutostilanteista ja uudenlaisista haasteista ja niiden kautta tuovat uudenlaista osaamistaan esiin.
Johtamisen ja esimiestyön rooli korostuu entisestään. Esimiehet ovat avainasemassa viestimässä asioista. Vaikka ei olekaan yhtä oikeaa tapaa, jolla muutokset tulisi toteuttaa, on kuitenkin tärkeää, että muutoksia pyritään johtamaan ja hallitsemaan järjestelmällisesti. Avoin viestiminen ja koko henkilöstön osallistuminen on tärkeää. Yhdessä keskusteleminen esimiesten, henkilöstön, työkavereitten ja kaikkien sidosryhmien kesken on arvokasta kaikissa tilanteissa.
Kati Tanninen
Toimialajohtaja
Liiketalous ja hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohto
Saimaan ammattikorkeakoulu Oy