Pinnalla | Saimaan ammattikorkeakoulun englannin kielen kurssilla pohditaan kestävää muotia ja liiketoimintamalleja sen ympärille.
VeGreen yrityksen ständi messutapahtumassa 2018. Kuva: Ekaterina Törrönen
Syksyllä 2018 toteutimme #movethedate-projektin liiketalouden opiskelijoiden kanssa English for professional developement –kurssilla. Vaikka projektityöskentely ja messutapahtuma kurssin lopussa ovat saaneet erittäin hyvää palautetta, kehittämisehdotuksiakin on tullut sekä opiskelijoilta että meiltä, opettajilta.
Niin kuin kaikki muut ihmiset, pyrimme työssämme johonkin täydellisyyteen, mikä tässä tapauksessa tarkoittaisi sen, että kaikilla opiskelijoilla olisi parhaat olosuhteet ja mahdollisuudet kehittää omaa englannin kielen taitoaan sekä tiimityöskentelytaitojaan, yrittäjyydestä unohtumatta.
Tässä artikkelissa kerron, minkälaista projektia olemme toteuttamassa tänä syksynä liiketalouden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa ja millä tavalla olemme kehittäneet projektityöskentelyä ottaen huomioon viime syksyn kokemukset.
Projektin teemaksi tänä vuonna valitsimme muodin teollisuuden kestävyyden. Tutkimusten mukaan jokainen meistä käyttää aktiivisesti vain 20:tä prosenttia omistamistaan vaatteista. Omistamme nyt jo aivan liikaa, ja silti seuraavaan kerran, kun alennusmyynti alkaa, lähdemme katsomaan mitä sieltä löytyisi. Miksi ei lähtisi, kun niin halvalla saa?
Yksien farkkujen tekemiseen tarvitaan melkein 8 000 litraa vettä. Ja joka vuosi markkinoille tulevat uudet muodikkaat mallit: kapeat, leveät, korkeat, matalat… Tilanne on aika ristiriitainen: toisaalta haluamme ja pystymme näyttämään hyvältä ja muodikkaalta, toisaalta kyllä haluamme, että meidän planeettamme olisi terve ja voisi hyvin.
Kutsumme opiskelijoitamme miettimään kestäviä malleja, joita muotiteollisuus voisi käyttää. Kierrätys, vaatelainaus, vaatekorjaus, ompelupalvelut, kenties sovelluksia, joiden avulla voisi saada malleja aktiiviseen käyttöön?
Uskomme, että projektin aikana opiskelijat tutkivat muotiteollisuuden haittoja ja analysoivat omia ostostottumuksiaan sen verran syvälle, että he toisaalta pystyvät ideoimaan uusia kestäviä ja toimivia malleja, ja toisaalta jollain tavalla vaihtamaan myös omia ostospäätöksiä tulevaisuudessa.
Viime syksynä huomasimme, että ammattikorkeakoulun opiskelijat tarvitsevat tarkat ohjeet projektityöskentelystä heti kurssin alussa. Siihen on useampi syy: ensinnäkin he haluavat tietää, miksi ja mitä tehdään ja minkälaista lopputulosta tästä odotetaan.
Vaikka luovuus ja innovatiivisuus ovat yksi tärkeimmistä taidoista, joita työelämää vaatii, usein nuoret tarvitsevat esimerkkejä, malleja, tai ainakin raameja, joiden sisällä heidän pitää liikkua. Itse kuvailisin sitä niin, että opiskelijan on vaikeaa olla vaan vapaasti luova ja lähteä unelmoimaan asioista, kun hän ei tiedä tarkkaan, mistä voi nyt unelmoida.
Toinen seikka ohjeiden laatimisesta on nimenomaan tarkkuus: ensimmäisen vuoden opiskelijat tarvitsevat selkeät ohjeet jokaisesta askelesta, jota heidän pitää suorittaa. He ovat ahkeria tekemään töitä, kun heitä ohjeistetaan hyvin. Mutta ohjeiden rivien välistä he eivät kuitenkaan jää lukemaan.
Pääasiassa opiskelijat toimivat pienissä projektiryhmissä tehokkaasti. Ajanhallinta ja kiireinen aikataulu saattavat kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia ryhmän toiminnassa. Sen lisäksi eri opiskelijoiden tavoitteet ja asenne johtivat joissain ryhmissä siihen, että ryhmätyö toteutui vain yhden tai kahden opiskelijan voimalla.
Ottaen huomioon yllämainitut asiat, päätimme vaihtaa projektin työskentelymuotoa niin, että opiskelijoilla olisi enemmän mahdollisuuksia tehdä sitä englannin kurssin tuntien aikana eikä tuntien ulkopuolella.
Nyt syksyllä opiskelijat pitävät ideamyrskypalaverin ja projektisuunnittelupalaverin, kirjoittavat projektisuunnitelman sekä valmistelevat messutapahtumaan kurssin tuntien aikana. Silloin opettajalla on mahdollisuus ja aika tarkistaa, miten projekti etenee ja kuinka aktiivisesti kaikki ryhmän jäsenet ovat siinä mukana. Opiskelijoiden on myös helpompi järjestää työskentelyä ja tarvittaessa saada apua opettajalta.
Projektityöskentelyn ja messutapahtumassa oman idean esittämisen tärkeimmät tavoitteet ovat ammatilliseen englannin taidon kehittäminen sekä suullisesti että kirjallisesti, tiedonhaun taitojen parantaminen, tiimityöskentelytaitojen vahvistaminen.
Sen lisäksi meidän iloksemme huomasimme, että opiskelijoiden itsevarmuus englannin kielen käyttäjinä on kasvanut. Oppimisessa tuloksia täytyy kuitenkin jollain tavalla mitata eli arvioida. Kun puhutaan taitojen kehittämisestä ja itsevarmuuden kasvamisesta, numeroarviointi voi joskus tuntua hankalalta opettajasta.
Itse näen arvioinnin sekä tason ja taitojen mittarina että myös kannustustyökaluna. Jotta mittari ja kannustus olisivat tasapainossa, kehitimme arviointistrategian, jossa on mukana sekä opettajan arviointi yksilötasolla ja projektiryhmän tasolla että vertaisarviointi.
Näin teemme tänä syksynä. Saavutammeko me näillä muutoksilla tietyn tason täydellisyyden? Vaikea sanoa, todennäköisesti emme. Toivomme kuitenkin, että mielenkiintoinen ja ajankohtainen projekti lisää opiskelijoiden innostusta ja rohkeutta toimia vastuullisesti, kansainvälisesti ja luovasti tässä muuttuvassa maailmassa.
Olesia Kullberg
Lehtori
Saimaan ammattikorkeakoulu