Luumäellä Jurvalan kyläläisten kanssa järjestetyn ikääntyvien yhteisöasumisen ideointia koskevan työpajan jälkeen on hyvä mieli. Kuvassa Minna Kuusela TTS, Tarja Tapio Saimaan AMK, Tarja Marjomaa TTS sekä Jaana Savolainen Socom.
Kuva: Minna Kuusela
”Kukapa sitä kotoaan lähtisi”, toteaa ikämies Etelä-Karjalan pikkukunnassa. Saman toteamuksen esittää suurin osa kotona-asuvista yli 75 vuotiaista maalla ja kaupungeissa. 75 vuoden ikä on nostettu tässä tähän siitä syystä, että viimeistään tuossa iässä ikääntymisen sosiaaliset, psyykkiset, kognitiiviset ja fyysiset vaikutukset alkavat tuntumaan, näkymään ja vaikuttamaan ihan jokapäiväisessä arjessa. Siitä, että ikä alkaa tuntumaan ja näkymään, voi olla vielä pitkä ajallinen matka siihen, että tullaan riippuvaisiksi palveluista, hoidosta ja hoivasta päivittäisen arjen ylläpitämiseksi, jokapäiväisessä arjessa.
Edelleen läntisessä Euroopassa yksi kymmenestä yli 75-vuotiaasta on tällaisesta jokapäiväisestä avusta riippuvainen. Seitsemän kymmenestä elää edelleen kodissaan samantyyppistä arkea kuin aikaiseminkin kuitenkin siten, että toimet hidastuvat, rutiinien merkitys kasvaa, läheiset ihmiset muuttuvat yhä tärkeimmiksi toissijaisten suhteiden menettäessä merkityksen kokonaan. Myös hengellistyminen vahvistuu maallisen materian menettäessä merkitystään. Tuttua on se, että vanhempi sukupolvia alkaa tässä vaiheessa kerätä ja pohtia arkkurahoja.
Koti on kuitenkin se, joka muodostaa turvasataman maailman muuttuessa ympärillä. Maailmaan ja ihmisiin orientoidutaan kotoa käsin. Myös itsessä tapahtuvat muutokset vaikuttavat arjessa selviytymiseen. Arjen rutiinit ja tutut reitit arkisten askareiden, asioiden hoidon ja ystävien ja läheisten tapaamisissa ylläpitävät toimijuutta, vaikka toimintakyvyssä ikääntymisen vaikutukset voimistuvaisitkin.
Jossakin vaiheessa huoli omasta selviytymisestä tulee mieleen ehkä entistä useammin, ja se voi muodostua yhä kiinteämmäksi osaksi arjen huolia. Huoli ja turvattomuus vaikuttavat arjessa selviytymiseen ja myös ruumiilliset tuntemukset vahvistuvat. Sairaanhoitopiireissä tuttuja ovat olleet kotona-asuvat ikäihmiset, jotka soittavat ensihoidon paikalle yhä uudelleen ja uudelleen.
Saimaan ammattikorkeakoulu on mukana Yhteinen Koti maalla -hankkeessa, jossa etsitään ratkaisuja ikäihmisen yhteisöasumisen muodossa. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ja osatoteuttajina ovat Saimaan ammattikorkeakoulun ja Työtehoseura. Tärkeä lähtökohta hankkeessa on ollut se, että yhdessä pilottipaikkakuntien luottamushenkilöiden ikäihmisten ja palveluyrittäjien on etsitty sellaisia ratkaisuja, joissa esimerkiksi vanhaa, käytössä vähälle jäänyttä asuntokantaa muutetaan yhteisöasumisen yksiköiksi. Mukana ovat olleet Haminan Jamilahden opisto sekä Rautjärven Asemanseutu. Luumäellä Jurvalan kylä tuli mukaan viime keväänä. Myös Pyhällössä on etsitty yhteisöasumisen edellytyksiä.
Nyt syksyllä päättyvä hanke on perustunut ageing in place –ajatteluun, joka korostaa ikääntyvien mahdollisuutta asua kotonaan, omassa ja merkityksellisessä ympäristössä mahdollisimman pitkään. Ageing in place -ajattelua voi tarkastella esimerkiksi jatkuvuus-teorian pohjalta. Jatkuvuusajattelussa keskeisintä on se, että asiat, jotka ovat olleet merkityksellisiä ihmisille, pysyvät merkityksellisinä läpi elämän. Vaikka identiteetti muuttuu ja muovautuu läpi elämän, osa meistä pysyy samana ikävuosista huolimatta. Samoin merkitykselliset paikat, ympäristöt ja tärkeät toimet pysyvät tärkeinä, vaikka tietyistä, yksittäisistä asioista joudutaankin luopumaan. Ikänsä metsällä kulkenut voi tyytyä ulkoiluttamaan metsästyskoiria. Aktiivinen teatterintekijä siirtyy näyttämöltä katsomoon. Politiikan aktiivi siirtyy eturivistä taustavaikuttajaksi.
Koti, asuminen ja ikääntyminen on tärkeää nähdä myös elämän ja arjen kokonaisuuden yhteydessä, ei vain palvelujen tarpeen ja julkisten kulujen näkökulmasta. Yhteisöasumisen ratkaisut eivät ole Suomessa uusia. Niiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin vahvaa paikallisten toimijoiden tahtoa ja yhteistä visiota.
Suomi on sitoutunut siihen, että kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkään. Koska julkista rahoitusta on palveluista leikattu koko Suomessa, ikääntymisestä kotona on muodostumassa tuttuuden, turvallisuuden ja arjen jatkuvuuden mahdollistamisen sijaan uusi uhka: miten selvitä kotona ilman riittävää tukea, turvaa ja palveluja. Ikäihmisten yhteisöasuminen vastaa tähän huoleen siten, että yhdessä asuvat tuottavat osallistumisen ja osallisuuden sekä yhteisöön kuulumisen kautta myös turvallisuutta. Ajatuksena on se, että yhteisöasumisessa mahdollistuva turvallisuuden tunne ja jatkuvuus siirtävät palvelujen piiriin siirtymistä myöhemmäksi.
Tarja Tapio, yliopettaja, Saimaan AMK
Minna Kuusela, tutkimuspäällikkö, Työtehoseura
Jaana Savolainen, projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus