Pinnalla | Lehtori Milla Reponen kirjoittaa fysioterapeuttikoulutuksen harjoitteluista ja siitä, kuinka ne tukevat oppimista.
Kuvituskuva: Pixabay
Fysioterapian koulutusohjelmassa käytännön harjoittelut ovat olleet opetussuunnitelmassa vahvasti mukana jo koulutuksen alkuajoista lähtien. Tyypillisimmässä harjoittelumallissa opiskelija toimii harjoittelunsa ajan tiiviisti fysioterapia-ammattilaisen kanssa. Yhteiskunnallisten muutosten ja oppimiseen liittyvän tutkimuksen myötä harjoittelumallit ovat muotoutuneet nykyisin entistä moninaisemmiksi.
Lappeenrannassa liikuntatoimi on palkannut koulufysioterapeutin syksystä 2018 alkaen. Lappeenrannan koulufysioterapiamalli perustuu fysioterapiaopiskelijoiden tekemään työhön, joten fysioterapeutin työnkuva keskittyy toiminnan koordinointiin ja opiskelijaohjaukseen.
Koulufysioterapiamallin kehittämisen yhteydessä haluttiin myös kehittää harjoitteluohjausta. Uudenlaisessa mallissa haluttiin tukea opiskelijan oppimisprosessia entistä paremmin, suunnata opetusta tarpeellisiin osa-alueisiin ja kehittää koulun ja harjoittelupaikan yhteistyötä entistä tiiviimmäksi.
Yhteistyö ennen harjoittelua
Ennen opiskelijoiden harjoittelua fysioterapeutti ja ammattikorkeakoulun opettaja keskustelevat harjoitteluun tulevien opiskelijoiden oppimistarpeista.
Opiskelijat ovat kertoneet esittelykirjeissään omista taustoistaan, osaamisestaan ja oppimisen tarpeistaan, mutta opettaja tuo esille asioita, joita koulussa on opetettu ja joita voisi vielä kerrata ja syventää harjoittelukentällä.
Tarvittaessa opettaja toimittaa fysioterapeutille koulussa käytettyjä materiaaleja, jotta hän voi hyödyntää niitä opiskelijoiden kanssa.
Kohdennettu ohjaaminen ja tavoitteelliset työpajat
Fysioterapeutti järjestää harjoittelun aikana pienryhmätapaamisia, jotka on rakennettu oppimistilanteiksi. Näissä tilanteissa otetaan esiin jokin kliininen taito, jota on tarpeen ohjaajan avulla syventää. Aiheet pienryhmiin nousevat mm. ennakkokeskusteluista opettajan kanssa, fysioterapeutin havaitsemista oppimistarpeista tai opiskelijoiden esiin nostamista ongelmista.
Pienryhmätapaamisten lisäksi harjoittelun arviointikeskustelut on muokattu tavoitteellisiksi työpajatyyppisiksi tapaamisiksi, joille jokaiselle on asetettu omat tavoitteensa. Työpajat tapahtuvat aina ryhmissä ja sisältävät paljon pohdintaa ja keskustelua.
Ensimmäisen työpajan tavoitteena on tunnistaa erilaisia työtehtäviä koulukentällä sekä tunnistaa omat oppimistarpeet. Toisen työpajan tavoitteena on purkaa harjoittelun onnistumisia ja haasteita, tunnistaa omien tavoitteiden kehittyminen sekä ymmärtää moniammatillisuuden ja verkostojen merkitys koulukentällä. Kolmannen työpajan tavoitteena on purkaa harjoittelun onnistumiset ja haasteet, tunnistaa oma oppiminen suhteessa fysioterapeutin työelämäosaamiseen sekä ymmärtää ennaltaehkäisevän työn rooli fysioterapiassa.
Ryhmätapaamisten ja työpajojen lisäksi fysioterapeutti antaa yksilöllistä ohjausta. Fysioterapeutti käy opiskelijoiden pyytäessä seuraamassa asiakas- ja ohjaustilanteita, mikä mahdollistaa kohdennetun ohjauksen niihin asioihin, joihin opiskelija ohjausta toivoo.
Jos opiskelija ei pyydä fysioterapeutin apua, ohjaaja valitsee itse tilanteet, joita käy seuraamassa. Harjoittelussa olleet opiskelijat ovat kertoneet, että ohjaaja on aina käytettävissä, kun he tarvitsevat apua tai tukea.
Vertaistuki ja vertaisarviointi
Lappeenrannan kouluharjoittelussa vertaistuki on suuressa roolissa. Harjoittelussa olevat opiskelijat kerääntyvät kerran viikossa fysioterapeutin kanssa tiimipalaveriin, jossa keskustellaan viikon aikana koetuista onnistumisista ja haasteista. Lisäksi tarpeen mukaan käydään opiskelijoita askarruttavia kysymyksiä asiakastilanteisiin liittyen.
Opiskelijat ovat kokeneet viikoittaiset tapaamiset erittäin hyviksi. Heidän mielestään on hedelmällistä pohtia asioita muiden opiskelijoiden kanssa fysioterapeutin ohjaillessa keskustelua.
Opiskelijoiden itsenäistä työtä tukee jatkuva vertaisarviointi. Fysioterapeutti ei ole seuraamassa jokaista asiakas- ja ohjaustilannetta, mutta toinen opiskelija on lähes aina paikalla. Tällä mahdollistetaan vertaistuki ja -arviointi kaikissa tilanteissa. Fysioterapeutti on todennut, että palaute, jota opiskelijat toisilleen antavat on hyvin samansuuntaista kuin hänenkin antamansa palaute.
Opiskelijat ovat olleet pääosin erittäin tyytyväisiä käytettyyn harjoitteluohjausmalliin. Malli edistää kokemuksellista oppimista ja tukee oppimisprosessia. Tätä kautta opiskelijoiden itseluottamus kasvaa ja oman osaamisen tunnistaminen kehittyy.
Milla Reponen
Fysioterapian lehtori, sosiaali- ja terveysala
Saimaan ammattikorkeakoulu