Näkökulma | Muistelin taannoin Suunnassa opettajuuteni alkuvuosia vapaassa sivistystyössä, avoimen yliopiston opinnoissa sekä ammattikorkeakoulussa. Niihin sisältyi paljon verkko-ohjausta. Enpä olisi uskonut, että viittaus ”kirjekursseihin rintamalla ” osui niin lähelle tämän päivän tilannetta. Miten paljon pieni virus voikaan saada aikaan. Onneksi eteenpäin mennään.
Laskiaistiistain ilta 2020. Kuva: Päivi Toivola-Rekola
LAB:n verkkokampuksen lähtönopeus oli vertaansa vailla
Nyt seuraan tilannetta uudesta vuosimallia 2020 olevasta LAB-ammattikorkeakoulusta, ja Lahden suunnalta. Avoinna on Covid-tilanteen vuoksi vain verkkokampus. LAB, sen henkilökunta sekä opiskelijat ovat ottaneet koettelemukset ja digivaatimukset hienosti vastaan. Lopullisia vaikutuksia voidaan mitata vasta myöhemmin, mutta on hienoa, että sekä opiskelijoiden että opettajien työpanosta tarvitaan ennen kaikkea juuri nyt. Työ sekä opinnot voivat suurimmalta osaltaan jatkua, ja ilman tartuntariskejä.
Lisätyötä, vaivaa ja sopeutumista tilanne toki kaikilta vaatii. Mutta parhaim- millaan vastaan tulleita ongelmia voidaan kääntää ympäröivän yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden hyödyksi. Ehkä myös Lappeenrannan ja Lahden yhteinen verkkokampus saa heti ansaitsemansa huomion. Aiemmin tehdyt suunnitelmat sopivat ymmärtääkseni tähänkin tilanteeseen.
Itselleni on ollut haastavaa mutta mielenkiintoista seurata LAB:n liikkeelle lähtöä uuden opettajan näkökulmasta. Ehdin olla hetken Saimiassa, mistä siirryin LAMK:iin, ja sitten LAB:iin. Aikaisemmasta kokemuksesta on hyötyä, mutta uudistuminen on tärkeää. Valinnanvapaus on asiantuntijan työssä virkistävää ja apuakin on tarjolla. Mahdollisuuksien keskellä en tiedä, osaanko käyttää niitä. Ainakin koko ajan tapahtuu. Ei anneta negatiivisen informaation määrän sokaista, vaan muistetaan, että moni asia on edelleen hyvin.
Mitalin kääntöpuoli
Covid-pandemia sekä valmiuslaki ovat korostaneet digitalisoitumisen sekä ajasta ja paikasta riippumattoman etäopiskelun etuja. Esim. Zoom mahdollistaa kyllä myös reaaliaikaisen kohtaamisen. Onneksi sekä opettajat että opiskelijat saavat työskennellä mukavissa olosuhteissa, kotioloissa. Myös terveellinen syöminen, pieni herkuttelu ja ulkoilu ovat sallittuja, vaikka tutut rutiinit jäävät pois.
Opettajien virtuaalikahvit keventävät tunnelmaa, ja tarjoavat vinkkejä sekä arjen tukea. Myös opiskelijoille on tarjolla tsemppausta ja neuvoja hankalaan tilanteeseen. Toivottavasti myös vertaisryhmiä. Kaikkien pitää muistaa olla itse aktiivisia, ja palautekin olisi juuri nyt tärkeää.
Hieman silti harmittaa. Muutin Lahteen vuodenvaihteen jälkeen, ja kaupunkiin tutustuminen jää suurelta osin tuonnemmaksi. Campuksen nurkalla sijaitseva kotikonttori on yleensä hiljainen, vaikka radio onkin päällä. Ergonomiakaan ei vedä vertoja Lahden Campuksen Isku-kalusteille. Toisaalta pelkään, että vuosikorjausten tekijät tulevat juuri, kun meneillään on Zoom-tunnit. Ja eipä kai osittainen eristäytyminen vastaa unelmaa vapaasta opiskelijaelämästäkään.
Onneksi muuttoni on sentään jo tehty. En tosin muuttanut Uudenmaan puolelta. Myös tapeellisten asioiden hoitaminen on mahdollista ja virastot toimivat. On tämä kokemus. Kaupassa vastaan tulee naamarilla tai huivilla suojautuneita ihmisiä, ja myös apteekin kassalla on entisajan leffojen tapaiset muovisuojukset. Suuri osa ihmisistä väistää kadulla, jos en itse ehdi. Joku saattaa sentään sanoa muutaman sanan tai jopa hymyillä. Sen sijaan kaikkein läheisimpien ihmisten päivittäinen ikävä on minulle jo uusi normaali – tunne sekin. Illalla mietin, mitä tänään tuli tehtyä.
Päivi Toivola-Rekola
Juridiikan tuntiopettaja (päätoiminen)
LAB ammattikorkeakoulu