Digitalisaatio käsitteen julkaisumäärät
Viime vuosien yhteiskunnallisessa keskustelussa digitalisaatio -käsite (digitalization, digitalisation) on ollut keskeinen ilmiö niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Digitalisaatio ilmiönä on noussut tutkijoidenkin mielenkiinnon kohteeksi, mutta tieteellinen tutkimus käsitteen merkityksestä on saanut melko vähän huomiota. Usein digitalisaatio on liitetty erilaisiin tieto- ja viestintätekniikan (information and communication techology, ICT) ratkaisuihin ja teknologisten järjestelmien integrointiin. Digitalisaatiosta on haettu ratkaisua tehokkuuteen ja tuottavuuteen eri yhteyksissä.
Digitalisaatio on käsite, jolla ei tutkimuskirjallisuudessa vielä ole vakiintunutta määritelmää ja käsitteen merkitys on muuttunut vuosikymmenien aikana. Digitalisaatio -käsitteeseen liittyy eri elementtejä ja käsitteen määritelmä muotoutuu julkaisuissa sen näkökulman mukaan, minkä yhteydessä sitä käytetään. On huomattava, että huolimatta digitalisaatio -käsitteen laajasta käytöstä, ei julkisesti tai julkisessa poliittisessa keskustelussa ole pohdittu sen täsmällistä sisältöä vaan yleisesti käsitettä digitalisaatio käytetään ns. kattokäsitteenä erilaisille tietoteknisille ratkaisuille.
Tutkimukseni perusteella ensimmäisen kerran käsite digitalization mainittiin englanninkielisissä vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa vuonna 1923 (Geist, & Goldberger, 1923). Tällöin digitalization –käsitettä käytettiin tarkoitettaessa lääkkeen vaikutuksia operaation jälkeisten komplikaatioiden estämisessä. Vuonna 1927 digitalization tarkoitti digitalis myrkytystä. Vuonna 1928 (Reid 1928) digitalisaatio -käsitettä käytettiin tarkoitettaessa sydänsairauden hoidossa ja tutkimuksessa. Digitalisaatio -käsitteen synonyymeinä toimi tuolloin myös käsitteet ”digitalism” and ”digitalismus” (Reid 1928). Tieteellisissä julkaisuissa digitalisaatio–käsitteen käyttö alkoi laajemmin kansainvälisissä, tieteellisissä julkaisuissa juuri sydänsairauksien yhteydessä 1930 –luvun lopulla ja tutkimustuloksia julkaistiin erityisesti lääketieteen julkaisuissa. Vielä vuoteen 2000 asti digitalisaatio liitettiin sydänsairauksiin. Digitalisaatio -käsitteellä tarkoitettiin joskus myös digitointia, papereiden muuttamista digitaaliseen muotoon tai jonkun tietoteknisen ratkaisun käyttöä.
Varsinaisesti vuonna 2016 digitalisaatio -käsitteen käyttö kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa kasvoi moninkertaiseksi aiempaan käsitteen käyttöön verrattuna (kuvio 1).
Käsite nousi myös yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun keskiöön. Digitalisaatio -käsite keräsi tieteellisissä julkaisuissa alleen muutokset, joiden ytimessä ovat informaatioteknologia ja informaation käsittely. Digitalisaation keskiössä on tiedon muuttuminen, varastointi ja liikkuminen sähköisenä. Digitalisaatio voidaan tänä päivänä nähdä älykkäänä teknologiana, joka sulautetaan kokonaisvaltaisesti osaksi ihmisten ja organisaatioiden arkea. Käsite nähdään laajana kattokäsitteenä, mihin liitetään julkaisuissa eri alalajeja (kuvio 2).
Digitalisaatioon liitettyjä elementtejä kirjallisuudessa
Käsite on julkaisuissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa argumentoitu myös paradigman muutokseksi, digitaaliseksi vallankumoukseksi, jota voi verrata esimerkiksi 1900-luvun alun teollistumiseen (taulukko 1).
Teolliset vallankumoukset
Digitalisaatio käsitteen tarkka määritteleminen on vaikeaa, eikä välttämättä tarpeellistakaan. Digitalisaatio -käsitteestä ei löydy yhtä täsmällistä määritelmää, käsitteen merkitys on kontekstiriippuvaista eikä tutkimusta käsitteen teoreettisesta perustasta juuri löydy. Tutkimukseni yhteenvetona voin todeta, että digitalisaatio -käsitteellä ei ole vakiintunutta määritelmää vaan käsitteen sisältö on muuttunut vuosien aikana ja eri yhteyksissä. Huolimatta viime vuosien käsitettä koskevasta suuresta julkaisujen määrästä, käsitteeseen liitetään paljon eri tekijöitä, eikä tutkimuksissa käsitteen sisältöä ole yleensä juuri täsmennetty. Tutkimuksessani digitalisaatio on täsmentynyt prosessiksi, jossa tietojärjestelmistä, elektronisista laitteista saatava data jalostuu tiedoksi ja lopulta viisaudeksi (kuvio 4).
Process of digitalization
Mirka Parkkinen
tohtorikoulutettava
Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos