Uusia tuulia ensihoitajakoulutuksen työharjoittelun ohjauskäytänteisiin

Ensihoitajakoulutukseen liittyvän työharjoittelun ohjauskäytänteitä uudistettiin Saimaan ammattikorkeakoulussa. Uudistuksen tavoitteena oli yhtenäistää harjoittelujen ohjausta ja arviointia, selkeyttää ja helpottaa opiskelijoiden tavoitteiden asettelua sekä tehostaa opet-tajien työajan käyttöä.

Kehittämistehtävänä syntynyt harjoitteluohjausmalli

Uusi harjoitteluohjausmalli syntyi ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajaopinnoissa kehittämistehtävänä. Tarve mallin uudistamiseen syntyi opiskelijoiden, opettajien sekä työelämäohjaajien kokemuksista. Aikaisemmin käytössä olleessa mallissa suoritettujen harjoittelujaksojen onnistumiset tai osaamispuutteet eivät välttämättä välitty-neet seuraaville harjoittelujaksoille, ja harjoittelu aloitettiin usein ilman kytkentää aikai-sempiin jaksoihin. Tavoitteita ei näin ollen arvioitu kehittävästi, verraten nii-tä aikaisempien harjoittelujaksojen arviointeihin. Lisäksi tavoite- ja arviointilomakkeet ko-ettiin vaikeaselkoisiksi, eivätkä ne kuvanneet opiskelijan kokonaisosaamista.

Ohjausmallin uudistamisen tarkoituksena oli, että opiskelija määrittää tavoitteet aikai-semman osaamisensa perusteella, suhteuttaen niitä aikaisemmilla harjoittelujaksoilla il-menneisiin kehittämiskohteisiin. Tarkoituksena oli lisäksi parantaa opiskelijan valmiuksia oman toiminnan arviointiin ja itsensä kehittämiseen. Kun tavoitteet asetetaan edellisen harjoittelujakson pohjalta, arviointi ja itsearviointi toimivat jatkumona edellisille harjoitte-luille. Harjoittelujen ohjauskäytännön uusi näkökulma pohjautuu Kristiina Helmisen väi-töskirjatyöhön, jonka mukaan työharjoittelun ohjauksen tulisi painottua loppuarvioinnin sijasta tavoitteiden asetteluun sekä väliarviointiin, jossa voidaan vielä vaikuttaa harjoitte-lun loppuosalla tapahtuvaan kehittymiseen.

Tavoite- ja arviointilomake

Kehittämistehtävän tuloksena syntyi tavoite- ja arviointilomake, joka sisältää opiskelijan itsearvioinnin ja työelämäohjaajan arvioinnit. Ensihoitajien ammatillinen osaaminen jaet-tiin siinä viiteen osa-alueeseen, jotka ovat yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen, amma-tilliset ja eettiset arvot, tiedollinen ja taidollinen osaaminen sekä kokonaisuuden hallinta. Arvioinnin osa-alueet pohjautuvat ajankohtaiseen tutkimus- ja teoriatietoon sekä kansal-liseen tutkintojen ja osaamisen viitekehyksen (NQF) mukaisiin osaamistavoitteisiin sekä Terveydenhuoltolain 1326/2010 ja Ensihoitopalveluasetuksen 585/2017 osaamisvaati-muksiin.

Oppimista ohjaavan tasoarvioinnin laadinnan tukena käytettiin Bloomin taksonomiaa se-kä siitä uudistettua taksonomiataulua, sillä arvioinnin tulee perustua selkeisiin arviointi-kriteereihin, jotta opiskelija tietää, miten häntä arvioidaan. Toisaalta selkeät, ennalta sel-keästi määritellyt arviointikriteerit tukevat myös työelämäohjaajien osallistumista osaami-sen arviointiin. Osallistaminen ja osallistuminen edistävät yhteistyötä ja luottamusta työ-elämäohjaajan, opettajan ja opiskelijan välillä. Osallisuutta edistävässä arvioinnissa työ-elämäohjaajan ja opettajan rooli muuttuu enemmän ohjaavaksi, neuvotteluprosessin or-ganisoijaksi. Arviointiin sisältyy keskeisesti opiskelijan oma arviointi, vastuu omasta op-pimisesta ja osaamisen kehittämisestä. Itsensä ja oman toimintansa tunteminen sekä yk-silönä että ryhmän jäsenenä on merkittävä osa asiantuntijaksi kehittymisessä.

Kokemuksia uudesta harjoitteluohjausmallista

Uusi harjoittelun ohjausjärjestelmä otettiin käyttöön ensihoitajakoulutuksessa vuoden 2018 alusta. Harjoittelun ohjauksen painopiste muuttui loppuarvioinnista tavoitteiden asettamiseen ja niiden toteutumisen arviointiin, painottaen opiskelijan itsearviointia. Vä-liarvioinnissa arvioidaan tavoitteiden saavuttamista ja mahdollisia kehittämiskohteita, jotta tavoitteet saavutettaisiin harjoittelun loppuosan aikana.

Arviointilomakkeiden muokkaaminen yhtenäisemmiksi ja helppolukuisemmaksi, sekä ohjauksen painopisteen muutos on saanut hyvän vastaanoton opiskelijoilta sekä työelä-mäohjaajilta. Olennaisinta ja keskeisintä muutoksessa on kuitenkin opiskelijan roolin ko-rostuminen osaamisen kehittämisessä.

Lehtori Antti Kosonen
Tuntiopettaja Outi Pöyhönen
Saimaan ammattikorkeakoulu

Kuva: Antti Kosonen

 

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ohjelmistorobotiikasta älykkääseen automaatioon

Tutkimus & kehitys | Tiesitkö, että ohjelmistorobotiikka oli vuonna 2019 maailman nopeimmin kasvata yritysohjelmistojen muoto. Vuonna 2018 markkinat kasvoivat yli 60 %.

Ei mikään ohimenevä haihatus, vaan asia mikä muuttaa tapaamme tehdä työtä. Kun ohjelmistorobotti saa tekoälystä aivot, on robotista tulossa varteenotettava työkaveri.

Taloushallinnon automaation kokeilupäivä 21.2. Imatralla. Kuva: Sven Langbein, KEHY

Tietotyön rutiinien automatisointia

Ohjelmistorobotiikalla eli Robotic Process Automation (RPA) tarkoitetaan yleisesti tietotyön rutiinien automatisointia. Ohjelmistorobotti jäljittelee ihmisen tietokoneella tekemää työtä eli näppäimistön ja hiiren käyttöä. Ensimmäinen vaiheen eli ns. tyhmä ohjelmistorobotti tykkää yksinkertaisista, säännönmukaisista, toistuvista ja kuormittavista prosesseista, jossa käsitellään rakenteellisessa muodossa olevaa dataa. Ihminen luo robotille standardoidun työkulun ohjeineen ja sääntöinen. Robotti voidaan joko käynnistää itse tai ohjelmoidusti.

Älykäs ohjelmistorobotti hyödyntää tekoälyä

Tällä hetkellä kohdevalo on suunnattuna älykkääseen automaatioon eli Intelligent Process Automation (IPA). Harkintaa vaativiin työtehtäviin hyödynnetään tekoälyä. Puhutaan älykkäistä kokonaisratkaisuista, joissa ohjelmistorobotiikan rutiinitehtävien työnkulkuun yhdistetään koneoppimisen algoritmien itseoppivuutta. Prosessiin voidaan lisätä mm. puheen, tekstin, äänen tai kuvan tunnistamista. Kun robotti hahmottaa syys- ja seuraussuhteita ja päättelee, ollaan lähellä persoonatonta tietotyön tekijää ilman tunteita ja sosiaalisia taitoja. Mitä tehtäviä sinä antaisit robotille, sille ahkeralle ja tarkalle työkaverillesi?

RoboCamp edistää ohjelmistorobotiikan käyttöönottoa Etelä-Karjalan alueella

RoboCamphankkeen taloushallinnon automaation kokeilupäivä järjestettiin helmikuussa 2020. Tilaisuuden materiaalit löytyvät tapahtuman sivuilta. Aiheina aamupäivätilaisuudessa oli ohjelmistorobotiikka ja tekoäly taloushallinnossa, kirjanpitojärjestelmän sisäinen automaatio ja UiPath-ohjelmistorobotiikan demot. Seuraava työpaja järjestetään alkusyksystä 2020. Aiheena on taloushallinnon prosessien kehittäminen. Tilaisuudessa esitellään ohjelmistorobotiikan pilottiprojekti, mallinnetaan prosesseja, tunnistetaan kehityskohteita ja valitaan sopiva prosessi ohjelmistorobotiikalle. Loppusyksystä 2020 järjestetään kolmas työpaja, jossa testataan ohjelmistorobotiikkaa valitun prosessin automatisoimisessa. Tervetuloa osallistumaan!

 

Marianne Viinikainen
Lehtori, Robocamp-hankkeen taloushallinnon osatoteutuksen projektipäällikkö
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

”Hyvää shittii!” – Asiakaskokemuksen muodostumisen huomioiminen tapahtumatuotannossa

Näkökulma | Asiakaskokemuksen tiedetään muodostuva sekä mitä että miten tekijöistä.

Kuva: Nina Haukemaa

Kun järjestetään seminaareja, on tietysti ensiarvoisen tärkeää, että mitä osuus on kunnossa eli seminaarin sisällön täytyy olla ”täyttä asiaa”.

Vaikka seminaarin puhuja on ”alan konkari” on tietysti substanssiosaamisen lisäksi oltava vielä ”mahtava puhuja” joka osaltaan rakentaa ”hyvän flown tilaisuuteen” ja ”oikeilla esimerkeillä lisää seminaarin arvoa”. Miten asiat ovat osaltaan niitä, mitkä vaikuttavat osallistujien tunteisiin. Tunne ja kun asiakkaan tunteisiin vaikutetaan positiivisesti muodostavat ison osan osallistujan hyvästä asiakaskokemuksesta. Kun tapahtumia on tarjolla runsaasti ja osallistujien huomiosta joutuu kilpailemaan, on tapahtumajärjestäjän tavoitteena tietenkin luoda ”todella onnistuneita ja laadukkaita seminaareja”. Onhan tyytyväinen asiakas yksi parhaista, ellei jopa paras markkinoitsija seuraaville tapahtumille ja koko yritykselle.

Miten osallistujien tunteisiin sitten miten tekijöillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan? Tunteisiin vaikuttamisen pohjana olisi asiakkaan tunteminen. Seminaaria järjestäessä siis kannattaa miettiä ketkä ovat tämän tapahtuman kohderyhmä ja mitä kohderyhmä arvostaa. Eli käytännön tasolle vietynä esimerkiksi: kohderyhmä on työssäkäyviä, mahdollisesti osalla on ainakin lapsia ja ainakin osa liikkuu omalla autolla. Näistä oletuksista siis voidaan ennakoida, että osallistujat arvostavat seminaarin aloitusajankohdan olevan hiukan myöhemmin ja arvostavan selkeitä saapumis- ja pysäköintiohjeita. Käytännön järjestelyissä pääsee pitkälle jo sillä, että asettaa itsensä asiakkaan asemaan ja miettii omalta kohdata mitä asioita arvostaa ja huomioi osallistuessaan tapahtumiin. Kaikkia ei tietysti voi miellyttää eikä kaikkea voi mitenkään ennakoida, mutta tietäähän sitä jotain tehneensä oikein, kun palautteista saa lukea että ”puitteet ja järjestelyt priimaa” ja kysymykseen haluaisitko osallistua jatkossakin vastaavan kaltaisiin seminaareihin saa 100% palautteen kyllä tai todennäköisesti. Niin ja kaikki kursiivilla olevat kommentit ovat siis lainauksista järjestettyjen seminaarien palautteista. Että aika ”hyvää shittii” on tainnut tulla projektiryhmän kanssa järjestettyä 😉

 

Nina Haukemaa
Projektipäällikkö
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Matkailu ja palveluliiketoiminta | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Hätäratkaisusta kehkeytyi huippusuosittu verkkoseminaari

Pinnalla | Joustavat toimintamallit ja tehokas markkinointi mahdollistivat fyysisen seminaarin siirron verkkoon nopeassa aikataulussa.

Ammattistudio loi verkkoseminaarille modernin visuaalisen ilmeen (ruutukaappaus seminaarista) Kuva: Sampo Kokkonen

PRIMA-hankkeen B2B Sales ´n´ Marketing School* -seminaari oli käytännössä täysin valmiina järjestettäväksi LAB-ammattikorkeakoulun Lappeenrannan kampuksen auditoriossa 1.4.2020. Korona päätti toisin ja fyysinen seminaari jouduttiin perumaan nopealla aikataululla. Seminaariin oli varattuna huippupuhujat ja ilmoittautuneita oli yli 130 henkeä.

Pikapäätös tehdä seminaarista verkkoseminaari oli näin jälkikäteen arvioituna erittäin hyvä päätös. Nopealla aikataululla tuli sopia puhujien, eli Sani Leinon ja Olli E. Juvosen, kanssa muuttuneista käytännöistä, hankkia sopiva verkkoalusta ja sopia kuvaus/äänitystavoista sekä -paikoista. Onneksemme saimme helsinkiläisen DigiPeople studion mukaan seminaariin, joten saimme visuaaliset puitteet vähintäänkin kohdilleen. Kumpikin puhujista kävi vuorollaan studiolla pitämässä oman osuutensa ja allekirjoittanut koordinoi Lemin kotitoimistolta WhatsAppilla studion henkilökunnan kanssa seminaarin juoksutusta.

Nopeasta aikataulusta johtuen päätimme keskittää markkinoinnin voimavarat Linkediniin. Orgaanisten postauksien ja maksetun mainonnan avulla saimme seminaariin jopa 345 osallistujaa. Social sellingin hyödyntäminen oli tulostenkin valossa erittäin perusteltua. Ja olihan se yksi seminaarin teemoistakin!

Seminaarin nopean muutoksen mahdollistivat kaikkien osapuolten joustavuus ja Linkedinin hyödyntäminen mainonnassa. Ei riitä, että seminaarista tiedottaa vain hankkeen sivulla, vaan mahdollisimman monen osapuolen tulee viestiä omissa verkostoissaan yhteisestä projektista. Näin taataan tapahtumalle maksimaalinen näkyvyys. Lisäki IT-tuen merkitystä ei voi tämän tyyppisessä seminaarissa korostaa liikaa. Saimme kattavan Zoom-koulutuksen sekä hyvät kenraaliharjoitukset aikaiseksi IT-tuen avulla. Antaa mukavasti selkänojaa seminaariin, kun voi luottaa järjestelmien toimivuuteen.

Palautekyselyn mukaan seminaari sai kokonaisarvosanaksi 4,4 (asteikolla 1-5) ja 100 % vastaajista osallistuisi varmasti tai melko varmasti tuleviin vastaaviin koulutuksiimme. Seminaaria uskaltaa siis sanoa tältäkin osin erittäin onnistuneeksi.

Samojen puhujien on sovittu liveseminaari Lappeenrannan kampukselle ensi syksyksi. Tästä tiedotetaan tarkemmin lähempänä syksyä. Jos haluat saada hankkeen tiedotteet itsellesi ensimmäisten joukossa, niin suosittelen seuraamaan Linkedin-sivumme.

*B2B Sales ´n´ Marketing School on osa ESR-rahoitteista PRIMA – Osaamisella kasvua ja kilpailukykyä eteläkarjalaiseen teollisuuteen -hanketta. Hankkeen tavoitteena on lisätä eteläkarjalaisten yritysten kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla niin, että osaamisen lisääminen vastaa yrityksissä tunnistettuihin tarpeisiin.

 

Sampo Kokkonen
Lehtori ja tiimivalmentaja
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Joko nyt olisi aika selkeyttää YAMK-tutkintonimikettä?

Ilmiö | Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa suoritetaan maisteritason tutkintoja. Ammattikorkeakoulut ovat toivoneet YAMK -tutkinnon tutkintonimikkeeksi maisteri (AMK) nimikettä. Edelleenkin vain yliopistolla on oikeus antaa maisterin tutkintonimike.

Ammattikorkeakoulujen monialaisissa ja -ammatillisissa koulutuksissa on syntynyt tilanteita, joissa esim. tradenomitutkinnolla opiskelijaksi hyväksytty ja koulutuksen suorittanut henkilö on voinut saada tutkintonimikkeeksi sairaanhoitaja (YAMK). Onko tämä maallikkoja harhaanjohtava ja työelämäyhteistyön kannalta hyvä asia?

Kuva: Pirjo Vaittinen

Bolognan julistuksen mukaan molemmilla ylemmän korkeakoulututkinnon tuottajalla on englanninkielisenä tutkintonimikkeenä Master’s. Suomenkielisenä vastikkeena ammattikorkeakouluissa käytetään ylempi AMK -liitettä perustutkintonimikkeen yhteydessä, kun taas yliopistoissa on käytössä suomennos ’maisteri’. YAMK-tutkinnon tutkintonimike on osoittautunut haasteelliseksi erityisesti terveydenhuoltoalalla.

Ammattikorkeakoululain mukaan suoritettuun tutkintoon liitetään asianomaisen koulutusalan nimi sekä tutkintonimike ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osalta lyhenne ylempi AMK (esim. sosiaali- ja terveysala, sairaanhoitaja YAMK). Valtioneuvoston asetuksen 1129/2014 mukaan tutkinnon nimi ja siihen liitettävä tutkintonimike myönnetään suoritettavan koulutuksen/koulutusohjelman opintojen sisällön mukaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan johtamisen YAMK -ohjelmassa opiskelevan tradenomin tuleva tutkintonimike on sairaanhoitaja (YAMK) koulutuksen sisällön perusteella. Sairaanhoitaja (YAMK) ei ole ammattinimike, vaan se on tutkintonimike, joka kertoo henkilön koulutuksen sisällön ja tutkinnon tason (maisteritason tutkinto).

Maallikolle sairaanhoitaja käsitteenä tuo mieleen tietyn ammatin ja vastuun terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Tällaisessa tilanteessa tutkintonimike, sairaanhoitaja (YAMK), on harhaanjohtava ja saattaa aiheuttaa jopa sekaannusta työelämässä. Perinteisesti terveydenhuollon tutkintonimikkeet ovat olleet hyvin ammattisidonnaisia ja monet ammattinimikkeet nimisuojattuja. Toisin kuin sairaanhoitaja (YAMK), sairaanhoitaja AMK on sekä ammatti- että tutkintonimike, jolla tutkinnon suorittanut voi hakea oikeutta toimia terveydenhuollon laillistettuna ammattihenkilönä. Näiden kahden tutkintonimikkeen eroavaisuus ei ole vielä riittävästi työelämäkumppaneiden tiedossa.

Muun muassa ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (ARENE) on pyrkinyt vaikuttamaan tutkintonimiketilanteeseen. ARENEn mukaan ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen nimikkeiden suuri määrä aiheuttaa hämmennystä työelämässä. Lisäksi nimikkeistö ei kuvaa suoritetun tutkinnon tasoa eikä yksilöi tutkinnon tuottamaa osaamista. ARENEn mielestä Bolognan prosessin mukainen tutkintorakenteen yhdenmukaistaminen edellyttäisi myös tutkintonimikkeiden yhteneväisyyttä. Myös OKM on jo vuonna 2011 esittänyt, että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tutkintonimikeratkaisua tulisi arvioida uudelleen. Lähtökohtana pidettiin sitä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintonimikkeet olisivat jatkossakin erilaisia. Tutkinnon nimen jäljessä olisi lyhenne (AMK), joka erottaisi sen riittävästi yliopistojen vastaavasta tutkinnosta. Lähes kymmenen vuotta on kulunut, mutta mitään muutosta YAMK –tutkintonimikeasiassa ei ole tapahtunut. Joko nyt oltaisiin siinä tilanteessa, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun master -tason tutkintojen profiilit tunnustettaisiin erilaisiksi ja aika olisi kypsä tutkintonimikemuutokselle maisteri (AMK)?

 

Pirjo Vaittinen
Yliopettaja
LAB-ammattikorkeakoulu, Lappeenranta

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Miten poikkeusolot voivat vaikuttaa ravitsemuskäyttäytymiseen?

Näkökulma | Tämän kevään poikkeuksellisista oloista johtuvat arkirytmien muutokset, kasvanut epävarmuus, lisääntynyt kotona vietetty aika, muuttuneet kauppakäytännöt ja suljetut ruokapaikat voivat haastaa sekä helpottaa hyvinvointia edistävää syömistä.

Lautasmallin mukaan koostetulla lautasella on puolet kasviksia ja puolet lämmintä ruokaa. Kuva: Niina Hietala

Ruokarytmin ja monipuolisuuden haasteet

FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaiset syövät tai juovat keskimäärin seitsemän kertaa päivässä. Energiansaannin huiput ajoittuvat perinteisiin lounas- ja päivällisaikoihin. Noin 40 % päivän energiasta tulee välipaloina tai napostelutyyppisenä syömisenä ja juomisena. Mutta miten käy syömisen, kun työskentelytapa muuttuu esimerkiksi etätyöksi? Säännöllisen ruokarytmin ylläpito eli 3-4 tunnin välein syöminen vaihtuvissa rutiineissa voi aiheuttaa haasteita: ruokatauot voivat unohtua tekemisen lomassa tai pääateriat korvautua välipalatyyppisellä syömisellä. Liian kevyt päiväaikaisen syöminen ja/tai pitkät ateriavälit voivat johtaa hallitsemattomaan syömiseen illalla. Henkilöstö- ja kouluruokailun hyvänä puolena on paitsi selkeä ja yhteisöllinen tauko myös valmis ruoka salaattipöytineen. Kasvisten määrästä ei kuitenkaan olisi varaa tinkiä kotikeittiössäkään, sillä kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulisi saada 5-6 kourallista päivittäin. Ruokavalion laadun ja energiasaannin sopusuhtaisuuden vuoksi myös kotona olisi tärkeää noudattaa lautasmallin mukaista annoksen kokoamista – niin pääaterioilla kuin välipaloillakin.

Suomalainen varhaiskasvatus- ja kouluruokailu kaventavat ravitsemuseroja: perhetaustasta riippumatta lapset ja nuoret saavat päivittäin maksutonta ja ravitsevaa ruokaa. Kouluterveyskyselyn 2019 osalta kuitenkin tiedetään, että koulussa päivittäin ruokailevien oppilaiden osuus on laskusuuntainen. Osa kouluruoan väliin jättävistä koululaisista saattaa siis poikkeusoloissa syödä paremmin. Haasteena on kuitenkin päiväaikaisen syömisen jääminen liian kevyeksi tai yksipuoliseksi. Koululounas on suunniteltu kattamaan noin kolmannes lapsen energiantarpeesta. Tämän vuoksi lounaalla tulisi valita paitsi pääruokaa myös salaattia, salaatinkastiketta, leipää leipärasvalla ja ruokajuoma – myös kotona syödessä. Onkin hyvä muistaa, että lapsen ja nuoren ruokavalion kokonaisuus on aikuisen vastuulla.

Syömisenhallinnan kannalta jatkuva kotona oleminen, ateriarytmin muutokset, stressin lisääntyminen ja liikkumisen vähentyminen voivat olla haasteita. Osalla huoli voi lisätä ruokahalua tai se voi kadota lähes kokonaan. Riittävästä syömisestä on tärkeää huolehtia, mutta väliaikaisista syömistottumuksien muutoksista ei kannata stressata liikaa.

Mahdollisuus syödä yhdessä ja suunnitella paremmin

Suomalaiset perheet syövät nyt suurimman osan aterioista kotona. Hyvässä tapauksessa ruoanlaittoon on enemmän aikaa ja aterioita voidaan syödä useammin saman pöydän ääressä koko perheen kesken. Yhdessä syöminen on tärkeä ruokakasvatuksellinen hetki, mutta myös luonnollinen paikka vaihtaa kuulumisia ja keskustella. Ruokatauot tuovat rutiinia päivään.

Ruokailun suunnitelmallisuutta nykytilanne on todennäköisesti myös lisännyt. Kauppaan ei ehkä tule lähdettyä hetken mielijohteesta, nälkäisenä tai ilman ostoslistaa. Mitä harvemmin kaupassa käy ja enemmän ruoankäyttöä suunnittelee, sitä vähemmän ostoskärryyn päätyy heräteostoksia. Ruoan verkkokaupassa on oiva mahdollisuus lukea niitä pakkauksien pieniä pränttejä, jotka kaupassa voivat jäädä tutkimatta. Suunnitelmallisuus voi siis parantaa ruokavalion laatua sekä pienentää kuukauden ruokalaskua. Myös ulkona syömisen vähentyminen voi olla taloudellinen ja terveydellinen etu. Kotiruoassa on usein vähemmän suolaa, pienempi annoskoko ja halvempi hinta.

Maailmanlaajuiset kriisit toivottavasti lisäävät tietoisuutta ja kiitollisuutta suomalaista ruokaketjua kohtaan. Suomessa meillä on puhdasta vettä ja turvallista ruokaa sekä jopa 80 % ruoan omavaraisuusaste. Nyt on aika olla armollinen itselle, iloita ruoasta ja syödä yhdessä.

 

Jonna Alhonen
Laillistettu ravitsemusterapeutti
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Tarvetreffeiltä boostia yhteistyöhön

Näkökulma | Tammikuussa järjestetty Tarvetreffit-tapahtuma kokosi yhteen Parikkalan ja Rautjärven alueen yrittäjiä sekä LABin ja LUTin asiantuntijoita. Mukana tapahtumassa olivat MINT-hanke, Business Mill, Firmatiimi sekä Digiriihi -hanke.

Tarvetreffit tapahtumassa tuotiin Skinnarilan kampuksen tarjonta lähelle maakunnan yrittäjiä. Kyseessä ei ollut mikään perinteinen hanke-esittely, vaan ideana oli kuunnella yrittäjien tarpeita ja tarjota heille sopiva apu tarpeeseen. Tapahtuma oli ajoitettu ilta-aikaan, jotta mahdollisimman moni yrittäjä pääsi mukaan. Tarvetreffien ideana oli keskittyä asiantuntijoiden monologin sijaan yrittäjien kuuntelemiseen ja mahdollisuuteen tutustua kampuksen tarjontaan matalalla kynnyksellä.

Idea Tarvetreffeistä syntyi MINT -hankkeessa, jonka tarkoitus on edistää Etelä-Karjalan pienten kuntien innovaatio- ja kokeiluekosysteemin kehittymistä. Hankkeen osatoteuttajakunnissa Parikkalassa ja Rautjärvellä koettiin, että olisi kaikille osapuolille tehokkaampaa, jos useampi kampuksen toimija olisi paikalla samanaikaisesti sen sijaan, että jokainen hanke tai kampuksen toimija järjestää erikseen oman tilaisuutensa. Myös yrittäjillä on paljon erilaisia tarpeita, jotka pystyttäisiin näin tehokkaammin jakamaan oikeille toimijoille.

Tarvetreffit järjestettiin Koitsan Pito- ja Palvelun tiloissa ja pienen esittelykierroksen jälkeen seurasi erittäin aktiivinen ja mielenkiintoinen keskustelu yrittäjien tarpeista, huolista sekä haasteista. Keskusteluiden teemoja olivat mm. pienten kuntien rekrytointihaasteet sekä houkuttelevuus ja vetovoimatekijät, korkeakouluopiskelijoiden työllistäminen sekä huoli nuorten kiinnostuksesta yrittäjyyteen.

Tarvetreffien tuloksia

Digiriihi – Vauhtia digitalisaatioon 

Digiriihi-hankkeessa tutkitaan miten verkkopalveluita ja alustataloutta voisi hyödyntää maaseudun yritysten liiketoiminnan edistämiseen. TKI-asiantuntija Minna Tynkkysen kommentit Digiriihen näkökulmasta: ”saimme yhteyden maaseudun yrityksiin monilta eri aloilta. Näiden kohtaamisten perusteella sovittiin digiagentin yrityskäyntejä, joissa pureuduttiin tarkemmin yritysten digihaasteisiin ja niiden ratkaisuihin. ”

Business Mill ja Firmatiimi

Treffeillä ei välttämättä aina käy ”flaksi”, mutta nämä Tarvetreffit onnistuivat erinomaisesti! Yleisesti ottaen järjestämme paljon tapahtumia, joihin tavoitellaan suuria määriä ihmisiä kuuntelemaan valtakunnan tason tunnettuja puhujia. Käytämme paljon rahaa puhujiin ja järjestelykustannuksiin, vaikka näissä isoissa tapahtumissa yritysten tarpeiden kuunteleminen saattaa jäädä vähemmälle ja ongelmien ratkaisu puolitiehen.

Business Millin näkökulmasta oli erittäin ilostuttavaa nähdä, että minuakin tultiin jututtamaan uusien liikeideoiden ja kasvun mahdollisuuksien tiimoilta. Lisäksi kerroin huolestuneille yrittäjille Skinnarilan kampuksen opiskelijoiden innostuksesta yrittäjyyttä kohtaan. Mutta miten asiaa voitaisiin tuoda pysyvämmin koko maakunnan alueella esille?

”Tapahtumassa huokui ystävällinen, lämmin ja tiivis tunnelma”

Treffeillä oli mukana myös LUT-yliopiston opiskelijoita Firmatiimistä.  Oli hienoa nähdä miten yrittäjien ja opiskelijoiden välille syntyi keskustelua mm. siitä miten opiskelijat saataisiin jäämään Etelä-Karjalaan valmistumisen jälkeen. Opiskelijoiden selkeä viesti oli, että he jäisivät mielellään alueelle, mutta haasteita tuovat mm. oman alan töiden puute tai autottomalle pitkät etäisyydet.

Tulevaisuus näyttää vahvasti siltä, että ihmiset siirtyvät entistä enemmän etätöihin. Uskon, että etätöiden yleistyminen tuo mahdollisuuksia myös opiskelijoiden osaamisen hyödyntämiseen paikkakuntariippumattomasti. Keskitytään siis entistä enemmän ihmisten tarpeisiin ja tehdään tuottavia täsmäiskuja yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Tarvetreffit toimii suunnan näyttäjänä!

 

Elsa Melkko
Projektipäällikkö
LAB-ammattikorkeakoulu

Kaisa Vainikka
Projektipäällikkö
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Osaatko Zoomata?

Näkökulma | 5 hyvää syytä ylläpitää omat digitaidot

Kuva: Olesia Kullberg

“Kokeilin ensimmäistä kertaa, ja hyvin meni”, ”Yllätyin kuinka toimiva työkalu se on,”, ”Ihan kuin olisi tavallinen keskustelu kasvokkain,” – tämäntyyppisiä kommentteja kuulin kollegoilta viime kuukauden aikana, kun monet joutuivat kokeilemaan itselle uusia työkaluja etäopiskelun järjestämisessä. Pandemia tulee ja menee, ja ensi syksynä olemme ihan varmasti opettamassa kukin omalla tutulla tavalla. Digitaidot ovat kuitenkin investointi, joka jokaisen opettajan kannattaa tehdä koko uran aikana, ja tässä olisi ainakin viisi hyvää syytä siihen.

Digitaidot ovat kuitenkin investointi, joka jokaisen opettajan kannattaa tehdä koko uran aikana, ja tässä olisi ainakin viisi hyvää syytä siihen.

1. Se on helppoa
Perustyökalut, joita tarvitaan opetuksessa, kehitetään koko ajan, sen tuloksena opettajat saavat nauttia käyttäjäystävällisistä ympäristöistä ja ratkaisuista. Perusasiat ovat helppoja ja niillä pärjää aika hyvin. Ei siis todellakaan tarvitse olla nörtti tai nero pystyäkseen järjestämään opetusta digitalisia työkaluja käyttäen. Monien työkalujen kanssa voi toimia samalla periaatteella kuin kodinkoneiden kanssa: ensin kokeilen miten toimii, ja vasta sen jälkeen katson ohjekirjan, jos edes tarvitsen sitä. Hyvänä esimerkkinä voi olla Zoom, jonka pitää vaan ottaa käyttöön ja se kyllä toimii!

2. Se kuuluu työelämään
Ammattikorkeakouluissa pyritään antamaan opetusta, joka on mahdollisimman lähellä opiskelijoiden tulevaa työelämää. Etätyöskentely, etäkokoukset, tiimin etätyöskentely, videoesitykset – nämä ovat nykyisen työelämän työmuodot, muiden lisäksi. Nämä taidot voi oppia tietysti työelämässä, mutta miksi ei voisi aloittaa jo koulussa? Usein sanotaan, että nykyiset nuoret ovat diginatiiveja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heillä on työelämän tarvittavat digitaidot, niiden opiskelu kuuluisi olla koulussa.

3. Se kuuluu myös opettajan työelämään ja perustaitoihin
Vuonna 2004 valmistuin Tseljabinskin valtiolliselta yliopistolta. Minun opiskeluaikana ei tarvinnut käyttää Internettiä; monilla opiskelijoilla ei ollut omaa tietokonetta käytössä; yliopiston Internet huone oli koko rakennuksen hienoin tila: se oli erittäin puhdas, melkein steriili ja todella hiljainen. Miestä tuli ihan hyviä ammattilaisia, ilman nettiäkin. Mutta enää ei voi ajatella niin: jos minä tähän asti olen parjannut ilman digitaitoja, niin parjaan jatkossakin. Opettajan arkeen ja myös työkuvaan kuuluu omaan ammattitaitoon ylläpitäminen ja kehittäminen, ja opettajan ammattitaitoon kuuluvat perus digitaidot. Se on vaan näin, sitä ei voi enää kiertää.

3. Se toimii!
Kehitys tarkoittaa muutosta parempaan suuntaan. Joskus piti pestä pyykit käsiin, nyt sitä tehdään pesukoneella. Opetukseen liittyvät digitaaliset työkalut tarkoittavat myös muutosta parempaan suuntaan: osittain ne helpottavat, osittain auttavat, ja osittain tarjoavat ihan uusia ratkaisuja. Esimerkiksi, kielten opiskelu verkossa on aina herättänyt huolta – miten voi oppia puhumaan verkossa? Zoom:n pieniryhmän toiminnan avulla opiskelijat pystyvät puhumaan ryhmissä niin, että he kuulevat vaan heidän ryhmänsä jäseniä, ja pystyvät keskittymän keskusteluun paljon paremmin kuin luokassa, jossa he kuulevat paljon muitakin ääniä. Fiksuja ratkaisuja on paljon, ja ne ovat toimivia.

5. You never know…
Tämän kevään tilanne on vaatinut monilta opettajilta uusien työkalujen oppimista ja uusien ratkaisujen etsimistä todella lyhyessä ajassa. Tutkijoiden mukaan tämä tilanne tulee uusimaan: uusia viruksia on tulossa, ja kukaan ei voi varmasti sanoa mitään. Tämä kevät näytti myös sen, että opetusalalta odotetaan joustavuutta ja sopeutumista: opetusta voi järjestää etänä. Meidän pitää olla valmiina, meidän pitää osata opettaa käyttäen erilaisia työkaluja ja erilasissa ympäristöissä. Jos otamme sen tavoitteeksi ja teemme näin aina, niin meidän opiskelijammekin osaavat toimia eri oppimistilanteissa oikein. Se on kaikkien etu.

”Digi” sana herättää monta eri tunteita – se on jotain mitä jatkuvasti kehittyy, mitä pitää oppia, mitä vaatii aikaa. Se on toisaalta myös jotain, mitä tänä keväänä on pelastanut kaikkien opettajien työpaikkoja – saamme tehdä meidän työtämme edelleen ja saamme siitä palkkaa, ja kesällä pääsemme ansaitulle lomalle. Joten eikö se voisi vaan olla itsestään selvä asia, että digitaitojen ylläpito kuuluu jokaiseen ammattilaiseen toimintakuvaan, ja jokainen on vastuussa siitä.

 

Olesia Kullberg
Lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Taide ja teknologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Etäopettajan taipale jatkuu

Näkökulma | Muistelin taannoin Suunnassa opettajuuteni alkuvuosia vapaassa sivistystyössä, avoimen yliopiston opinnoissa sekä ammattikorkeakoulussa. Niihin sisältyi paljon verkko-ohjausta. Enpä olisi uskonut, että viittaus ”kirjekursseihin rintamalla ” osui niin lähelle tämän päivän tilannetta. Miten paljon pieni virus voikaan saada aikaan. Onneksi  eteenpäin mennään.

Laskiaistiistain ilta 2020. Kuva: Päivi Toivola-Rekola

LAB:n verkkokampuksen lähtönopeus oli vertaansa vailla

Nyt seuraan tilannetta uudesta vuosimallia 2020 olevasta LAB-ammattikorkeakoulusta, ja Lahden suunnalta.  Avoinna on Covid-tilanteen vuoksi vain verkkokampus. LAB, sen henkilökunta sekä opiskelijat ovat ottaneet koettelemukset ja digivaatimukset hienosti vastaan. Lopullisia vaikutuksia voidaan mitata vasta myöhemmin, mutta on hienoa, että sekä opiskelijoiden että opettajien työpanosta tarvitaan ennen kaikkea juuri nyt. Työ sekä opinnot voivat suurimmalta osaltaan jatkua, ja ilman tartuntariskejä.

Lisätyötä, vaivaa ja sopeutumista tilanne toki kaikilta vaatii. Mutta parhaim- millaan vastaan tulleita ongelmia voidaan kääntää ympäröivän yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden hyödyksi. Ehkä myös Lappeenrannan ja Lahden yhteinen verkkokampus saa heti ansaitsemansa huomion. Aiemmin tehdyt suunnitelmat sopivat ymmärtääkseni tähänkin tilanteeseen.

Itselleni on ollut haastavaa mutta mielenkiintoista seurata LAB:n liikkeelle lähtöä uuden opettajan näkökulmasta. Ehdin olla hetken Saimiassa, mistä siirryin LAMK:iin, ja sitten LAB:iin. Aikaisemmasta kokemuksesta on hyötyä, mutta uudistuminen on tärkeää. Valinnanvapaus on asiantuntijan työssä virkistävää ja apuakin on tarjolla. Mahdollisuuksien keskellä en tiedä, osaanko käyttää niitä. Ainakin koko ajan tapahtuu. Ei anneta negatiivisen informaation määrän sokaista, vaan muistetaan, että moni asia on edelleen hyvin.

Mitalin kääntöpuoli

Covid-pandemia sekä valmiuslaki ovat korostaneet digitalisoitumisen sekä ajasta ja paikasta riippumattoman etäopiskelun etuja. Esim. Zoom mahdollistaa kyllä myös reaaliaikaisen kohtaamisen. Onneksi sekä opettajat että opiskelijat saavat työskennellä mukavissa olosuhteissa, kotioloissa. Myös terveellinen syöminen, pieni herkuttelu ja ulkoilu ovat sallittuja, vaikka tutut rutiinit jäävät pois.

Opettajien virtuaalikahvit keventävät tunnelmaa, ja tarjoavat vinkkejä sekä arjen tukea. Myös opiskelijoille on tarjolla tsemppausta ja neuvoja hankalaan tilanteeseen. Toivottavasti myös vertaisryhmiä. Kaikkien pitää muistaa olla itse aktiivisia, ja  palautekin olisi juuri nyt tärkeää.

Hieman silti harmittaa. Muutin Lahteen vuodenvaihteen jälkeen, ja kaupunkiin tutustuminen jää suurelta osin tuonnemmaksi. Campuksen nurkalla sijaitseva kotikonttori on yleensä hiljainen, vaikka radio onkin päällä. Ergonomiakaan ei vedä vertoja Lahden Campuksen Isku-kalusteille. Toisaalta pelkään, että vuosikorjausten tekijät tulevat juuri, kun meneillään on Zoom-tunnit. Ja eipä kai osittainen eristäytyminen vastaa unelmaa vapaasta opiskelijaelämästäkään.

Onneksi muuttoni on sentään jo tehty. En tosin muuttanut Uudenmaan puolelta. Myös tapeellisten asioiden hoitaminen on mahdollista ja virastot toimivat. On tämä kokemus. Kaupassa vastaan tulee naamarilla tai huivilla suojautuneita ihmisiä, ja myös apteekin kassalla on entisajan leffojen tapaiset muovisuojukset. Suuri osa ihmisistä väistää kadulla, jos en itse ehdi. Joku saattaa sentään sanoa muutaman sanan tai jopa hymyillä. Sen sijaan kaikkein läheisimpien ihmisten päivittäinen ikävä on minulle jo uusi normaali – tunne sekin. Illalla mietin, mitä tänään tuli tehtyä.

 

Päivi Toivola-Rekola
Juridiikan tuntiopettaja (päätoiminen)
LAB ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Perinteinen maailma kohtaa uuden teknologian

Tutkimus & kehitys | HORZIM projekti on LUT Yliopiston ja LAB Ammattikorkeakoulun 2 vuoden pituinen tutkimus- ja kaupallistamisprojekti, jonka tavoitteena on kehittää täysin ennennäkemätön kouluratsastussimulaattori ja uutta liiketoimintaa sen ympärille. Projektissa yhdistetään LUT yliopiston älykkäiden koneiden tietotaitoa ja LAB ammattikorkeakoulun kaupallistamisosaamista. Projektin rahoituksesta 70% tulee Business Finlandilta ja 30% tutkimusorganisaatiolta. Projektityypin tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja liiketoimintaa.

LUT yliopiston tiloissa sijaitsee hevossimulaattori, kyllä, luit oikein, teknillisen yliopiston tiloissa löytyy hevossimulaattori. Ensivaikutelman perusteella ei odottaisi kaikkien robottien ja testilaitteiden keskeltä löytyvän oikean hevosen kokoinen ja näköinen liikesimulaattori. Prof. Heikki Handroos ja labrojen innovatiiviset mielet ovat yhdistänyt kaksi erittäin vaikeasti yhteen kuuluvaa alaa yhteen, älykkäät koneet ja ehkäpä jo modernille ihmiselle vieraat hevoset yhteen. Hevosalan seminaareissa ja tapaamisissa on todettu jo pitkään, ettei markkinoilla ole tällä hetkellä yhtään sellaista ratkaisua, joka kykenisi toistamaan realistisesti hevosen liikettä, mistä syntyi ajatus hakea Horzim – konseptia varten kaupallistamista valmistelevaa rahoitusta Business Finlandilta. Nykyinen labroissa oleva simulaattori vaatii vielä paljon kehitystä, mutta on jo osoittanut hyviä merkkejä siitä, että liikerata voitaisiin toistaa uudella konseptilla markkinoiden vaatimalla tavalla.

Alla olevassa kuvassa tiivistettynä konseptin pääkohdat ja käyttäjäryhmät.

Horzim konsepti. Kuva: LUT Yliopisto projektit

LAB ammattikorkeakoulun rooli on projektin aikana selvittää markkinatilanne, toimijat ja tutkia potentiaalisia liiketoimintamalleja. LUT yliopiston roolina on kehittää uudenlainen liikealusta, jolle haetaan projektin aikana patenttia. Tiimi kokoontuu useita kertoja kuussa yhdistämään monesti melkein heprealta kuulostavia tekniikan tiimin kuulumisia kaupallistajatiimin kanssa. Ydintiimissä on useita eri alojen asiantuntijoita, joiden osaamistausta on valittu monipuolisesti, mukana on mm. tutkijoita, insinöörejä, fysioterapeutti ja markkinoinnin osaajat liiketoiminnan mallinnusta varten. Yksi tiimiläinen valmistui vasta tohtoriksi aivosignaalien mallinnuksen saralta, mikä kertoo projektin tutkimuksellisesta haastavuudesta. Projektille on myös asetettu ohjausryhmä, johon on pyydetty mukaan monipuolisesti eri aloilta asiantuntijoita, mm. hevostutkimuksen ja ihmisen anatomian akateemisen tutkimuksen uranuurtajia, hevosopiston ja hevostalliryhmien osaajia. Haastavan toimialan ymmärryksen karttuessa ja teknologisen konseptin kehittyessä, tiimi etenee koko ajan lähemmäs asetettuja tavoitteita, joiden tarkoituksena on lopulta aloittaa liiketoiminta projektin tulosten mukaisesti.

Tämän tyylisissä projekteissa on mahtavaa istua ryhmän kanssa suunnittelupöydän ääreen ja käydä läpi eri tuloksia ja löydöksiä. Ihmisen elimistö on yllättävän monimutkainen huijata luulemaan olevansa oikean hevosen kyydissä, mistä johtuen näin monipuolinen tiimi on kasattu yhteen työstämään konseptia. Erityisen tärkeään rooliin nousevat projektihallinnan taidot, on monta pienempää moduulia, jotka pitää sovittaa yhteen parhaillaan 10 hengen yhteistyössä. Markkinoilta saadun palautteen vienti konseptin kehitykseen ja sen validointi loppukäyttäjillä tulee olemaan alustan kehityksen ohella tärkeimpiä projektin sisältökohtia. Minimum Viable Product – ajattelun mukaisesti voidaan konseptin avulla tuotettuja palautteita hyödyntää mahdollisten sijoittajien etsinnässä, kun voidaan esitellä, että konsepti on toimiva, mihin tallainen tutkimuksesta liiketoimintaa rahoitusmalli soveltuu erinomaisesti.

 

Alexander Matrosov
Projektipäällikkö, TKI – hankkeet
LAB Ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Taide ja teknologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Taiteen merkityksestä aisti- ja tunnekokemuksiin

Näkökulma | Eräs tuttavani kertoi, kuinka sokea henkilö oli näyttelykierroksella helsinkiläisessä galleriassa avustajansa kanssa.

Avustaja oli tarkasti kuvaillut sokealle näyttelyn teoksia. Sokea oli eläytynyt voimakkaasti maalauksiin. Pian sokea ja avustaja olivat palanneet takaisin ”aistimaan uudelleen teoksia”. Kun ihmiseltä puuttuu jokin aisti, toisenlaiset tuntemukset oletettavasti korvaavat menetetyt aistit.

”Alla kasvon kaikkivallan” 2019 / Päivi Eronen galleria taidebunkkerin seinään suunniteltu valokuvateos. Kuva: Päivi Eronen

Kuvat ja varsinkin elokuvat luovat visuaalisia ja tunteita tuottavan näyttämön. Kirjan pohjalta tehty käsikirjoitus luo näkymän, jota visualisoidaan ja jonka pohjalta luodaan elävä draama, komedia tai tragedia. Hyvä kirja laukaisee voimakkaita visuaalisia mielikuvia. Se mitä me näemme, tai lukemamme kautta kuvittelemme, on yhteydessä mielikuviimme.

Koronaviruksen aikaan joudumme itse kukin tahollamme miettimään mikä todella on tärkeää ja millä on merkitystä meidän elämällemme. Katsellessamme tyhjiä seiniä, ne eivät varmaankaan herätä meissä tunteita, vaikka meissä piileekin visuaalisen aistimuksen vietti.

”Olo n:o 22” Olo ryhmän (Pasi Karjula ja Marko Vuokola) ympäristötaideteos Helsingin Hietalahdessa. Kuva: Päivi Eronen

Jo edesmennyt italialainen kirjailija Alberto Moravian romaanissa ”Tyhjä taulu” taiteilija tuijotti tuskaisena tyhjää maalauspohjaa. Maalari koki aloittamisen pelkoa. Sokean aistikokemuksen voi herättää mielikuvien kautta. Yhtäkkiä syttyy valoa ja väriä pimeyteen. Menetetty aisti herkistyy ja toimii ylitse muiden. Pimeys muuttuu eläväksi ja voimakkaaksi tunnekokemukseksi.

Eloa ja iloa elämään saamme monella tavalla. Kulttuurin eri muodot johdattavat meidät maailmaan, joka ei ole selkeä, eikä se ole valmis. Kulttuurin aluetta kohti kannattaa kulkea vailla ennakkoluuloja ja odotuksia. Monenlaiset kulttuuri-ilmiöt avartavat ehkä jotain itsessämme. Ne avaavat ikään kuin portteja omaan sisimpäämme.

Mihin kulttuurin ammattilaisia tarvitaan? He ovat oman alueensa asiantuntijoita. He ovat kehittäneet omaa henkilökohtaista luovaa toimintansa, oli sitten kysymys teatterista, musiikista tai kuvataiteesta. Kulttuurin käyttöoikeus tulisi kuulua kaikille. Sillä ei ole viimeistä käyttöpäivää, eikä sen tarvitse olla tietyn pienen, kapean elitistisen joukon etuoikeus.  Iloa ja eloa projektin avulla haluamme muistuttaa laista, jonka tulisi edistää kuntien kulttuuritoimintaa ja niiden välisitä yhteistyötä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.

 

Päivi Eronen
Valokuvauksenlehtori
LAB-ammattikorkeakoulu/ Taide ja teknologia

Opetus- ja kulttuuriministerin tukema kehittämishanke, jota toteuttavat yhteistyössä Kaakkos-suomen ammattikorkeakoulu ja LAB-ammattikorkeakoulu.
Lainsäädäntö: Laki kuntien kulttuuritoiminnasta.

Kategoriat: Taide ja teknologia, Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Työturvallisuuden oppimisympäristö Pietariin

Pinnalla | SAFECON-projekti eli turvallinen, osaava ja tuottava rakennustyömaa -projekti kuuluu Kaakkois-Suomi – Venäjä rajat ylittävään yhteistyöohjelmaan CBC 2014-2020. Projektin tavoitteena on parantaa rakennusalan työturvallisuutta, lisätä alan yritysten tuottavuutta ja parantaa työolosuhteita.

Osana hanketta Pietariin rakennetaan työturvallisuuden oppimisympäristö, jonka malli on suomalaisista turvapuistoista. Oppimisympäristössä nähdään konkreettisia vaaratilanteita ja työturvallisia toimintatapoja lavastettujen työtapaturmatilanteiden avulla. Työturvallisuuden oppimisympäristön rakentaminen Pietariin on nyt loppusuoralla ja 9 työturvallisuusrastia on viimeistelyä vaille valmiita.

Kuva 1. Työturvallisuuden oppimisympäristö. Kuva: Vitaly Tsaplin

SAFECON-projektin tavoitteena on parantaa rakennusalan työturvallisuutta niin Suomessa kuin Venäjällä. Tavoitteena on kehittää uudenlaisia toiminta- ja koulutusmalleja työturvallisuuden parantamiseksi rakennustyömailla ottaen huomioon eri ikäiset työntekijät ja vierastyövoima. Projektissa ovat mukana projektin päätoteuttajan LAB-ammattikorkeakoulun lisäksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Pietarin valtiollinen arkkitehtuurin ja rakennustekniikan yliopisto SPb GASU sekä Leningradin valtiollinen yliopisto Pushkin. Osana hanketta Pietariin rakennetaan työturvallisuuden oppimisympäristö Polygon, jonka toteuttamiseen on saatu malli suomalaisista turvapuistoista.

GASU järjesti tutumiskäynnin projektihenkilöstölle maaliskuussa 2020 viimeistelyvaiheessa olevaan oppimisympäristöön Polygoniin, joka sijaitsee Krasnoye Selossa, Pietarista noin 30 km lounaaseen. Polygonin työturvallisuuden oppimisympäristön rakennukset ovat valmiit, mutta niihin tulevat toiminnot ovat viimeistelyä vailla. Yhteen rakennuksista tulee 9 työturvallisuusrastia rakennusalan eri työvaiheista. Nyt liki valmiina olevien työturvallisuusrastien aiheita ovat viimeistely-, hitsaus-, sähkö-, puu- ja betonointityöt. Lisäksi esitetään korkeapaineisten säiliöiden ja putkistojen parissa työskentely, työskentely korkealla nostolavalla, tavaroiden ja taakkojen nosto nosturilla sekä maankaivutyöt.

Oppimisympäristönä Polygon tukee hyvin työturvallisuuden oppimista, sillä työturvallisuusrasteilla nähdään konkreettisia vaaratilanteita ja vastaavasti turvallisia toimintatapoja. Oppimisympäristöön on ihmishahmojen avulla lavastettu työtapaturmatilanteita, jotka ovat dramaattisia ja näyttävät oikeilta, ehkä pelottaviltakin. Näin tieto siirtyy tunnetasolla ja jää mieleen, jotta omassa työssä opitaan välttämään vaaranpaikkoja. Työturvallisuusrasteilla tarkkaillaan jo tapahtunutta vahinkoa ja opitaan sen estäminen. Rasteilla on esitetty väärä onnettomuuteen johtanut toimintatapa ja oikea toimintatapa. Oppimisympäristössä on tarkoitus kiertää oppaan tai opettajan johdolla työturvallisuusrastit läpi siten, että väärä toimintatapa käydään ensin läpi, analysoidaan vaaranpaikat ja lopuksi esitellään oikea toimintatapa. Rastien lisäksi tiloihin on tulossa myös virtuaalista aineistoa tukemaan oppimista.

Kuva 2. Työturvallisuusrasti, väärä työtapa. Kuva: Leena Jormanainen

Kuva 3. Työturvallisuusrasti, oikea työtapa. Kuva: Leena Jormanainen

Työturvallisuusrastien lisäksi toiseen rakennukseen on tulossa koulutustilat, joissa hyödynnetään virtuaalisia oppimisympäristöjä. Polygonissa käytössä oleva virtuaalitodellisuus on luotu tyypillisimpien työtapaturmien pohjalta. Tapaturmat on identifioitu ja analysoitu sekä niistä on tehty riskianalyysit. Näiden pohjalta on luotu mahdolliset onnettomuusskenaariot. Virtuaalitodellisuuden lisäksi koulutuspakettiin kuuluu tietokonesovellus, jossa opiskelija pääsee testaamaan omaa työturvallisuusosaamistaan itse valitsemiltaan rakennusalan osa-alueilta. Virtuaaliset oppimisympäristöt olivat tutustumiskäynnillä työnalla.

Valmistuttuaan oppimisympäristön käyttäjinä ovat mm. rakennusalan yritykset ja opiskelijat. Kun työturvallisuuden oppimisympäristö on valmis, GASU haluaa mielellään esitellä turvapuistoa kaikille asiasta kiinnostuneille ja toivoo, että myös suomalaiset rakennusalan yritykset tulisivat jatkossa oppimisympäristön käyttäjiksi kouluttamalla työntekijöitään Polygonissa. Työturvallisuuden oppimisympäristöstä Polygonista kiinnostuneet voivat ottaa suoraan yhteyttä joko Vitaly Tsapliniin sähköposti: vtzaplin@yandex.ru tai Elena Seleznevaan sähköposti: intern.spbgasu@mail.ru.  Lisätietoja Safecon -projektista www.safecon.fi.

 

Leena Jormanainen, Paula Kokko & Tarja Kovalev
Lehtorit
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Taide ja teknologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Muutama sana dialogista

Näkökulma | Esittelen tässä artikkelissa dialogin kulmakivet, pohdin dialogin tärkeyttä ja esitän muutaman idean, joita voi kokeilla omissa virtuaalikohtaamissa.

LAB ammattikorkeakoulun henkilöstö on ollut jo vähän yli kuukauden etätyömoodissa. Osalle meistä etätyö oli tuttua jo entuudestaan ja toisille pelkästään digivälineisiin perustuva työskentely oli enemmän uutta. Tällä hetkellä kasvokkain tapaamisten tarjoama rikas kokemus ihmisistä kokonaisuutena ilmeineen ja eleineen on poissa ja sen tilalla on usein ainoastaan ääni. Itse olen työskennellyt osittain etänä noin 12 vuotta. Tänä aikana olen valmentanut eri tehtävissäni 14 pitkäkestoista tiimiä, joiden valmentamisessa kasvokkain toteutettava dialogi on ollut keskeisen oppimisen menetelmä. Esittelen tässä artikkelissa lyhyesti dialogin kulmakivet.

Tutustuin dialogiin oppimismenetelmä joskus vuonna 2005-2006 välillä kun aloin kiinnostua organisaation oppimisesta ja oppivaan organisaation liittyvästä kirjallisuudesta. Sen ajan lukemiani kirjoja olivat kirjoittaneet mm. Chris Argyris, Edgar H. Schein ja Peter Senge. Näiden kautta löytyi myös William Isaacs, joka esittelee dialogin vuorovaikutusmenetelmänä, jonka tavoitteena on oppia ajattelemaan yhdessä. Seuraavassa kuvassa on esitelty dialogin kulmakivet.

Dialogin kulmakivet William Isaacsin mukaan. Kuva: Pasi Juvonen

Aito kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin mitä luulemme. On varsin vaivatonta päätyä moodiin, jossa kuuntelee, milloin edellinen puheenvuoro loppuu, jotta voi jatkaa heti perään omalla ajatuksella. Tämä ajatus voi lisäksi liittyä ihan toiseen asiaan kuin aiempi ajatus. Valmentajakollega kertoi hiljattain, että oli ryhmän kanssa kokeillut dialogia, jossa jokaisen ajatuksen jälkeen pidettiin muutaman sekunnin tauko. Pieni muutos, mahdollisesti valtavan suuri vaikutus. Kokeilkaapa tätä tai jotain muuta tämän kaltaista harjoitetta.

Odottaminen eli pidättäytyminen liian aikaisista johtopäätöksistä vaatii harjoittelua. Moni meistä on ollut tilanteissa, jossa lausumamme ajatus tyrmätään jo siinä vaiheessa, kun siitä on ehtinyt kertoa vain alun. Tällaiset tilanteet osoittavat selkeästi miten helposti rakennamme aiempien mielenmalliemme päälle kuuntelematta uutta tietoa asiasta. Nobelisti Daniel Kanhemanin mukaan tällöin aivomme laiskottelevat, eli hakevat intuitiivisesti jonkin meille aiemman tutun oloisen tilanteen skeeman ja päättävät, että tämä tilanne on samanlainen. Tämä on paradoksaalista, sillä näin toimiessa ne uudet ajatukset jäävät helposti sanomatta ja siten kuulematta. Oppiminen muuttuu hankalaksi ja toistamme entistä enemmän samaa.

Kaksi muuta kulmakiveä kunnioitus ja suora puhe täydentävät edellytykset tuottavaan dialogiin. Kun jatketaan edellistä esimerkkiä, niin suora puhe tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kertoo miltä tuntuu, kun koki että ei tullut kuulluksi. Edelleen, suora puhe tarkoittaa sitä, että uskalletaan ottaa ”kissa pöydälle”, ihmetellä ääneen ja kaivaa juurisyitä. Kunnioitus taas tarkoittaa sitä, että juurisyiden esille tuominen tehdään ketään syyttämättä ja ratkaisuhakuisesti. Silloinkin kun ollaan eri mieltä, niin ollaan sitä tyylikkäästi ja perustellaan miksi. Voisimmeko näin saada vähitellen esille myös ajatuksiaan harvemmin esitettävien äänen kuuluville?

Miksi dialogi sitten on niin tärkeää?

Kun ajattelemme ääneen, mahdollistamme samalla muille rakentamisen ajatustemme päälle. Joskus dialogiharjoitteena on käytetty ”Kyllä ja…” –metodia, jossa opetellaan parantamaan toisen esittämään ajastusta sen sijaan että korvaisimme sen omallamme tai esittäisimme jonkin syyn miksi ajatus ei ollut hyvä.

Kun organisaation koko kasvaa, se tyypillisesti samalla siiloutuu. Siiloutuminen voi tapahtua esim. osaamisen, koulutustaustan, aseman, alueen, tuotteen tai palvelun perusteella. Dialogin avulla voidaan purkaa siiloja mahdollistamalla asioiden tarkastelu uusista näkökulmista. Tätä kutsutaan nimellä ”reflective reframing”.

Dialogi usein tyrehtyy siihen, että odottamista, hiljaisuutta ja epävarmuutta ei jakseta sietää ja silloin palataan kohteliaaseen keskusteluun. Valitettavasti silloin toistetaan usein vain sitä mitä jo osataan ja aito kuuntelu unohdetaan. Dialogin avulla voimme kaikkia oppia uutta toisiltamme.

 

Pasi Juvonen
TKI –johtaja, Innovaatioiden kaupallistaminen -vahvuusalue
LAB ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kuinka tehdä loistava verkkokurssi?

Pinnalla | Tiimiopettajuus toimii erittäin hyvin myös verkko-opintojaksoilla.

Ymmärrän, että otsikko on jokseenkin provokatiivinen ja määrä ”loistavuus” on aina jossain määrin subjektiivista. Siltikin haluan jakaa kokemukseni siitä, kuinka neljä opettajaa yhdessä tekivät 1. vuoden opiskelijoille verkkokurssin markkinoinnin perusteista tiimiverkko-opettajuus -mallilla.

Kuva: Pixabay

Kirjoitin edelliseen Suunta -lehteen (2/19) artikkelin ”Kokemuksia tiimiverkko-opetuksesta”, josta voi halutessaan lukea lisää toimintamallistamme. Lyhykäisyydessään tavoitteemme oli tuoda kunkin opettajan oma erityisosaamisala voimakkaasti mukaan kurssin opetukseen rajoittamatta kenenkään omimpia toimintamalleja. Tiimiopetuksen yhtenä erittäin hyvänä etuna onkin, että kurssin opettajan osaamispohjaa saadaan näin laajennettua ja lavennettua. Poikkitieteellisten opintojaksojen kohdalla jopa merkittävästi.

Usean opettajan käyttö mahdollisti myös selkeiden osakokonaisuuksien rakentamisen kurssille. Kukin opettaja vastasi vähintään yhdestä osa-alueesta ja osa osa-alueista toteutettiin yhdessä. Näiden osa-alueiden rajaukset sekä sisällöt sovittiin yhdessä, jotta päällekkäisyyksiä eikä myöskään aukkoja jäisi kurssille. Varsinaiseen toteutukseen kukin opettaja sai ”vapaat kädet”, mutta kukin informoi muita omista suunnitelmistaan ja tekemisistään. Aikataulu oli myöskin täysin vapaa lukuun ottamatta tietenkään kurssin avaamiseen liittyvää määräaikaa. Kurssi rakennettiin ”nollasta”, eli pohjana ei käytetty lähiopetukseen suunniteltua kurssia, vaan koko toteutus alusta lähtien mietittiin ja suunniteltiin nimenomaan verkkoa silmällä pitäen.

Opetusmenetelmät sekä -tavat kukin opettaja sai valita itsenäisesti. Näin varmistettiin, että kurssilla käytetään riittävän monipuolisia menetelmiä sekä oppimistehtäviä eivätkä kaikki osa-alueet ajautuisi ”samaan muottiin”. Esim. kahdella osa-alueella hyödynnettiin paljon videoluentoja, joissakin artikkeleja sekä luentokalvoja ja joissakin muiden tuottamia videoita ja muita materiaaleja. Oppimistehtävinä käytettiin esseitä, presentaatioita, Moodle-tenttejä, vertaisarviointia ja itsearviointia. Käytännössä ei siis mitään, mitä olisi jo käytetty jo aiemminkin, mutta nyt nämä kaikki olivat samalla opintojaksolla.

Kurssin tekniseen ja laadulliseen puoleen hyödynnettiin eAMK laatukriteeristöä sekä LUT-konsernin opetusteknologiatiimin osaamista. Videoiden kuvaamisessa, editoimisessa ja julkaisussa hyödynnettiin talon video-osaamista sekä helpdeskin apua. Opiskelijoille haluttiin tarjota mutkaton, aidosti toimiva ja joka laitteella pyörivä kurssi, josta jokainen erityyppinen oppija pysyisi oppimia markkinoinnin perusteet. Opiskelijoiden antama kokonaisarvosana 4,7 kertoo siitä, että tavoitteessa onnistuttiin varsin mukavalla tasolla. Lisäksi opiskelijoiden saamat arvosanat laajahkosta kurssista kertovat, että oppimista on tapahtunut erittäin hyvin.

Päätän tämän artikkelin samaan toteamukseen kuin edellisenkin: Uskallan tämän kokemuksen perusteella suositella muillekin opettajatiiminä toimimista myös verkkokursseilla.

 

Sampo Kokkonen
Lehtori ja tiimivalmentaja
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Samalla polulla asiakas- ja palveluohjauksen kehittämisessä

Pinnalla | Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista 10% muodostaa ns. VIP-asiakasryhmän, jonka palvelutarpeisiin vastaaminen on keskeinen menestystekijä sote -palvelujen tulevaisuudelle. VIP-asiakkaiden kohdalla on tunnistettu palveluohjauksen ja palvelujen integroinnin erityisosaamisen tarve. Tätä erityisosaamista tuotetaan niin hanke- kuin koulutusyhteistyöllä Etelä-Karjalassa.

Kuva: Pirjo Vaittinen

Viime vuosina on keskusteltu paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevista ja käyttävistä asiakkaista. Selvitysten perusteella tiedetään, että noin 10% sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista käyttää lähes 90% julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon resursseista. Tämä 10%:n asiakasryhmä on palvelun järjestäjän näkökulmasta ns. VIP-asiakasryhmä. Sen tarpeisiin vastaamisessa onnistuminen on kriittinen ja merkityksellinen asia niin asiakaskokemus- kuin kustannustehokkuusnäkökulmasta. Nykyinen monimutkainen ja pirstaleinen palvelujärjestelmä ja yhteistyölle paikoin hankala lainsäädäntö ja ammattilaisten yhteistyö tuovat omat haasteensa palveluiden järjestämiseen ja tiedon kulkuun. Varsinkin VIP-asiakkaiden kohdalla on tunnistettu palveluohjauksen ja palvelujen integroinnin erityisosaamisen tarve.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) on meneillään kehittämishanke, jonka myötä on käynnistynyt Älykäs asiakasohjaus ja ensineuvo -pilotti. Pilotissa on tarkoitus kuvata asiakas- ja palveluohjauksen nykytilaa, suunnitella uutta, vaikuttavampaa toimintatapaa sekä kehittää digitalisaatiota ja asiakkuuksien hallintaa datarobotiikan avulla. Palvelun kehittäminen edellyttää myös henkilöstön osaamisen uudistamista. Palveluohjaushenkilöstön tulee entistä vahvemmin kyetä työskentelemään monia palveluja tarvitsevien kansalaisten parissa ja toimia palvelujen integroinnin erityisosaajana. Tähän osaamistarpeeseen pyritään osaltaan vastaamaan Asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksessa.

Asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutus

OKM:n hankerahalla käynnistyi tammikuussa Asiakas – ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutus (laajuus 30 opintopistettä) kaikissa 21 ammattikorkeakoulussa, jotka tarjoavat sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Koulutuksen suunnitteluun osallistuivat kaikki ammattikorkeakoulut yhdessä työelämätahojen kanssa.

LABin Lappeenrannan kampuksen koulutukseen haki yli 60 sosiaali- ja terveysalan AMK -tutkinnon suorittanutta ammattilaista.  Ensimmäiseen toteutukseen valittiin 15 opiskelijaa ja heidän opiskelukokemuksiaan seurataan huolella koko koulutuksen ajan. Meneillään oleva koulutus sisältää 11 lähityöskentelyn päivää ja päättyy 26.11.2020. Koulutuksessa on kolme osa-aluetta: 1) Asiakas- ja palveluohjauksen käytännöt, menetelmät ja prosessi sote -palveluissa, 2) monialainen ja -ammatillinen yhteistyö, verkostot ja toiminta palveluiden yhdyspinnoilla, sekä 3) asiakas- ja palveluohjauksen kehittäminen, palveluinnovaatiot ja asiakastyön tulosten vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi.

Erikoistumiskoulutusta toteutetaan sekä valtakunnallisena että paikallisena yhteistyönä. Etelä-Karjalassa yhteistyötä tehdään Eksoten projektin ja erikoistumiskoulutuksen vastuuhenkilöiden kesken siten, että yhdessä tekemisestä saadaan konkreettista lisäarvoa molemmille osapuolille. Muun muassa koulutuksen lähipäivien sisällöstä ja toteutuksesta sovitaan yhdessä. Osa erikoistumiskoulutuksen opiskelijoista on osallisena myös käynnistyneessä Älykäs asiakasohjaus ja ensineuvo -pilotissa, joten koulutuspäivien sisältö, tehtävät ja lähipäivissä käydyt keskustelut ovat suoraan hyödynnettävissä pilotissa ja päinvastoin. Yhteisenä tavoitteena on asiakasohjauksen roolin vahvistaminen ja sote –palvelujen parempi yhteensovittaminen paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden kohdalla. Asiakas- ja palveluohjauksen kehittämiseen liittyy myös kaksi tekeillä olevaa YAMK -tutkinnon opinnäytetyötä.

 

Pirjo Vaittinen
Yliopettaja
LAB-ammattikorkeakoulu, Lappeenranta

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Etäännytään – kö?

Pinnalla | Mitä tapahtui LAB-ammattikorkeakoulun hoitotyön opettajille ja opiskelijoille maaliskuussa 2020? Yhden opettajan ja joidenkin opiskelijoiden mietteitä…

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Maaliskuun puolivälistä lähtien ammattikorkeakoulut sulkivat ovensa ja maailma muuttui kertaheitolla. Vai muuttuiko? Digitalisaatio on ollut yhteiskunnassamme jo pitkään ihmisten elämään vaikuttava asia. Kaikkien meidän on ollut pakko oppia käyttämään erilaisia tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä välineitä ja sovelluksia. Olimmeko valmiita? Tässä artikkelissa kuuluu yhden hoitotyön opettajan ja joidenkin hoitotyön opiskelijoiden ääni.

Opettajien kokemukset maaliskuun ”koronapuhurista” ovat varmasti moninaiset. Etäopetukseen siirtyminen on ollut helppoa ja haastavaa ja kaikkea siltä väliltä. Toiset ovat olleet jo aiemminkin kiinnostuneita ja innostuneita erilaisista mahdollisuuksista liittyen teknologian hyödyntämiseen opetuksessa. Toisille opetuksen digitalisaatio on voinut olla haastavampaa. Toiset ehkä kokevat perinteisten opetusmenetelmien sopivan itselleen paremmin. Koulutuksen digitalisaatiossa ei kuitenkaan voi unohtaa pedagogiikkaa. Kaikki opettajat ovat varmasti olleet tästä asiasta huolissaan.

Mitä voimme hyötyä tästä tilanteesta. Ainakin kollegiaalisuus on lisääntynyt. Halutaan auttaa työkaveria ja huolehtia kaikkien jaksamisesta. Tässä tilanteessa, jos missä, jaetaan tietoa ja osaamista sekä jaetaan hyviä käytänteitä. Opitaan ja opetetaan toisiamme. On jopa sanottu, että tämä tilanne on ollut positiivinen ”pakko” ottaa haltuun digitalisaatio opetuksessa. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa hyödyntää hyvät asiat tästä poikkeustilanteesta ja kehittää opetusta parempaan suuntaan. Etäännytäänkö? Siinäpä kysymys. Väitän, että etäopetus ei ole etäännyttänyt opettajia toisistaan vaan tuonut lähemmäs. Tämä on vain yhden opettajan kokemus.

Miten sitten opiskelijat ovat kokeneet muuttuneen tilanteen? Ovatko opettajat ja opiskelijat etääntyneet? Opettajan tehtävähän on mahdollistaa oppiminen, parhaalla katsomallaan menetelmällä. Digitalisaation myötä tämä tarkoittaa aivan erilaisia asioita kuin perinteisemmässä opetuksessa. Opiskelijat joutuvat olemaan paljon enemmän itseohjautuvia ja oman motivaation pitää olla korkea. Toisaalta opettajien digiohjaustaidot pitäisi olla hyvät.

Opiskelijat ovat voineet lisätä täydentäviä verkko-opintoja tänä keväänä, mikä on koettu positiivisena asiana. Hoitotyön opiskelijoiden tulee oppia paljon käden taitoja, joita opetellaan sekä koulussa että käytännön harjoittelupaikoissa. Niiden oppiminen koetaan hankalaksi verkon välityksellä. Tietenkään ei kaikkia käden taitoja voi oppia ennen kuin itse niitä harjoittelee, mutta ehkä tämän poikkeustilanteen myötä opimme muitakin tapoja oppia ja kehittyä. Jotkut ovat pohtineet lähiopetuksen huonoja puolia opettajaa ”sympatiseeraten”; ”Miltä opettajasta tuntuu tulla vain puolitäyteen luokkaan? Tässä yksi totuus digitalisation puolestapuhujana.

Opiskelijoiden kokemukset opintojen etenemisestä ja tiedottamisesta ovat olleet positiivisia. Tässä on siis onnistuttu. Opettajat ovat pystyneet nopeasti kehittämään uusia, tilanteen vaatimia ratkaisuja. Toisaalta opiskelijoiden on ollut pakko hyväksyä, että kaikkien peruuntuneiden harjoittelujen tilalle ei ole järjestynyt riittävästi opintoja. Opiskelijat ovat kuitenkin aktivoituneet ja löytäneet oman alan verkkokoulutuksia, joita on tänä päivänä jo paljon tarjolla. Tekemistä siis ei tarvitse itse keksiä!

Etäopiskelun hyötyinä on koettu eri opintojaksojen joustavuus ja opiskelija on voinut priorisoida tekemisiään itselle sopivaan hetkeen. Etäopinnot on koettu myös helpommaksi kuin lähiopetus, jos opintojaksojen sisältö ja toteutus on strukturoitu ja ohjaa etenemisessä. Kuitenkin toiset kokevat haasteina yksinäisyyden tai sen, että kirjastosta ei saa kirjoja, joista mieluiten opiskelisi asioita. Näin ollen opiskeluinto voi hiipua. Selvästi myös opiskelijoiden elämäntilanne voi hankaloittaa tilanteeseen sopeutumista. Kotona voi olla haastavaa, jopa mahdotonta opiskella. Entäpä kyky keskittyä ja olla tilanteessa läsnä. Mikä auttaisi näitä opiskelijoita, vertaistuki? Ainakaan ryhmäytymisen merkitystä digitalisaation myötä ei pidä unohtaa. Onneksi tulevaisuudessakin järjestetään lähiopetusta sen lisäksi että opetusmenetelmät monipuolistuvat.

Poikkeustilanteen loppumista odotellessa siteeraan yhtä opiskelijaa: ”Korona ei ole kaiken loppu vaan uuden tarkastelun alkupiste. Kaikille taistelutahtoa ja aurinkoiloa!”

 

Katja Kylliäinen
Lehtori, TtM, Sosiaali-ja terveysala
LAB-ammattikorkeakoulu

 

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Opiskelijat kohtaavat ikäihmisiä – livenä ja etänä

Pinnalla | Osana opintojaan AMK-opiskelijat kohtaavat ikäihmisiä ja toteuttavat moniammatillisesti etäohjausta koteihin. Toimintaa järjestetään yhteistyössä Eksoten kanssa ajanviete ja harraste Klubi -toimintana.

Kuvassa fysioterapeuttiopiskelija Ville sekä sosionomiopiskelijat Emma ja Anette ohjaavat etäteknologiaa hyödyntäen videoyhteydellä mielikuvamatkaa luonnonhelmaan Eksoten Penttiläntien palvelukodin asukkaille. Kuva: Ellinoora Villinger

Eksote ja LAB-ammattikorkeakoulu ovat järjestäneet kolmatta lukukautta yhteistyössä Klubi-toimintaa ikääntyneille asiakkaille. Klubi-toiminnan tavoitteena on tukea ikääntyneiden toimintakykyä huomioiden muistikuntoutus. Klubi-toimintaa on järjestetty kevätlukukauden aikana niin lähi- kuin etätoteutuksena Eksoten palveluasumisenyksikköjen asukkaille sekä Eksoten koti- ja omaishoidon asiakkaille. Tässä artikkelissa tuodaan esille sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden sekä toiminnassa mukana olleen yksikön kokemuksia.

Tärkeitä kohtaamisia palveluasumisenyksiköissä

Sosionomiopiskelijat kävivät pareittain viisi kertaa Tuomikodilla, Tietäjänkadulla ja Immalan Loisteessa kohtaamassa omaa ikäihmistään. Toiminta suunnitellaan aina ikäihmisen toiveet ja tarpeet huomioiden.

Meidän mummomme kiitteli kovasti ja oli tyytyväinen, kun pääsi pitkästä aikaa tanssimaan. Hän sanoi myös, että vaikka jalat eivät oikein toimineetkaan, hän pääsi silti hyvin mukaan tanssien tunnelmaan ja osallistumaan yhteiseen, mukavaan toimintaan.

Meillä oli käynnillämme mukana hyljerobotti Nestori. Se piristi ikäihmisemme päivää, sillä hänen jalkansa ei vielä ole kunnossa ja puheeksi tuli usein se. Hän toivoi kovasti, että Nestori olisi voinut jäädä hänen seuraksi. 

Ammattikorkeakoulun PARO-hyljerobotit ovat olleet ahkerasti mukana tapaamisissa tuomassa hyvinvointia ikäihmisille. Kuva: Emma Kaila

Monelle nuorelle sosionomiopiskelijalle ikäihmisen kohtaaminen voi olla uusi kokemus ja alkuun se voi jännittää. Kokemus asiakkaan kotiin menemisestä on myös ammatillisesti tärkeää. Opettajan tavoitteena on myös innostaa opiskelijoita harjoitteluun vanhuspalveluihin.

Meidän mielestämme vanhuskäynnit olivat antoisia ja saimme lisää hyödyllistä kokemusta tältä kentältä. Lisäksi saimme arvokasta kokemusta ikäihmisen kohtaamisesta hänen omassa kodissaan ja kuinka käyttäydytään, kun mennään asiakkaan omaan kotiin.

Etäohjauskokemus tätä päivää

Jokainen sosionomiopiskelijapari osallistui kertaalleen myös fysioterapeuttiopiskelijan kanssa etäohjaukseen. Mukana asumisenyksiköistä olivat tällä kertaa Immalan Loiste sekä Penttiläntien palvelukoti. VideoVisitillä ohjausta toteutettiin omais- ja kotihoitoon. Fysioterapeuttiopiskelijat toteuttivat toimintaa useamman viikon ajan joka torstai osana harjoitteluaan.

Jännitimme molemmat etäohjausta paljon. Se meni kuitenkin todella hyvin, ja oli todella hauska kokemus. Vanhukset olivat todella mukavia, ja osallistuivat todella innokkaasti toimintaan. Molemmille jäi oikein positiivinen kokemus etäohjauskesta. Opimme, että etäohjauksessa kärsivällisyys on tärkeää, koska laitteet eivät välttämättä aina heti toimi. Opimme myös lisää vanhusten kohtaamisesta.

Sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden yhteistyö Klubi-toiminnassa koettiin antoisaksi, sillä opiskelijat oppivat molemmin puolin toistensa toimintatavoista ja ammatillisesta osaamisestaan. Fysioterapeuttiopiskelijat saivat hyvää ja arvokasta kokemusta siitä, millaista toimiminen oman ammattiryhmän edustajana moniammatillisessa tiimissä on.

Asumisyksiköiden kokemuksia toiminnasta

Toimintayksikön esimies Jaana Ahl olisi toivonut enemmän etäyhteyslaitteilta. Nyt kuvan sekä äänen laatu tällaiseen ohjaukseen oli heikko. Mitä enemmän opiskelijat olivat panostaneet, sitä miellyttävämpi kokemus oli Ahlin mukaan ikäihmisille. Kun ohjaus oli hyvin suunniteltu ja toteutettu, siihen todella eläydyttiin. Ikäihmiset arvostivat opiskelijoiden panostusta. Musiikki sai ikäihmiset hyvin mukaansa – yhdessä innostuttiin laulamaan. Kommunikointi ja keskustelu koetaan vielä hiukan haastavaksi ja vieraaksi etäyhteyslaitteilla, Ahl summaa kokemusta.

Toimintaa on tarkoitus jatkaa etäohjauksenkin osalta syksynä. Tarkoituksena on selvittää, mistä ongelmat yhteyksissä ja äänen laadussa johtuvat. Tilanteen niin vaatiessa, myös ns. live-kohtaamiset voidaan toteuttaa etänä.

 

Sanna Leppänen
Lehtori, Sosionomikoulutus
LAB-ammattikorkeakoulu, Lappeenrannan kampus

Kategoriat: Taide ja teknologia, Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Opas aloittavan maaseutuyrityksen rahoitus- ja tukivaihtoehdoista

Tutkimus & kehitys | Maaseudun rakennemuutos on jatkunut viime vuosina voimakkaasti. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt viime vuosien aikana ja samaan aikaan tilojen kokoluokat ovat suurentunut.

Maaseutuyrittäjä, tiedätkö mitä tukea voit saada ilmaiseksi? Tiedätkö, että on olemassa lukuisia muitakin rahoitusvaihtoehtoja kuin perinteinen pankkilaina? Kuva: Juha- Pekka Ryynänen

Tämä on aiheuttanut sen, että pienemmät maatilat ovat joutuneet esimerkiksi vuokraamaan peltojaan suuremmille maatiloille ja etsimään uusia ansaintamahdollisuuksia. Maaseutuyritykset ovatkin ajautuneet tilanteeseen, jossa heidän on keksittävä uusia innovaatioita ja palveluja, jotta he voivat harjoittaa liiketoimintaansa kannattavasti ja pysyä mukana kilpailussa.

Maatilalla harjoitetun muun yritystoiminnan merkitys on kasvanut viime vuosina nopeasti ja merkittävästi. On todettu, että jo kolmannes Suomessa sijaitsevista maatiloista harjoittaa monialaista yritystoimintaa. Myös maaseudun vetovoima asuinpaikkana on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Vetovoiman lisääntyminen on aiheuttanut myös maaseutualueen palvelutarpeen lisääntymisen, mikä antaa maaseutuyritykselle hyvät mahdollisuudet uudelle liiketoiminnalle ja innovaatioille. Tämän vuoksi onkin tärkeää tiedostaa, että uutta liiketoimintaa aloittavalla maaseutuyrityksellä on laajat ja kattavat rahoitusmahdollisuudet, ja niiden hyöty on aloittavalle yritykselle merkittävä.

Suomen yritysrahoituksen markkinat ovat hyvin monipuoliset ja laajat, mutta ne koetaan myös yleisesti hyvin sekaviksi. Suomen Yrittäjät, Finnvera ja Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisevat kahdesti vuodessa pk-yritysbarometrin, jossa tilastoidaan ja selvitetään muun muassa yritysten tietoutta saatavilla olevista rahoitustuotteista. Syksyn 2019 julkaisun mukaan lähes 75 % tutkimuksessa mukana olleista pk-yrityksistä ei tunnista Suomen rahoitusmarkkinoilla olevia EU:n laina-, takaus, ja sijoitustuotteita. Barometrin perusteella voidaankin todeta, että rahoitustuotteiden tunnettavuus on myös yleisesti heikolla tasolla.

Rahoitusmarkkinoilla olevat tahot ovat usein hyvin verkostoituneita ja toimijat ovat hyvin tuttuja toisilleen. Ongelmaksi on muodostunut tietouden puute eri rahoitustuotteiden yksityiskohdista, ja minkä vuoksi tietyn rahoitus- ja tukivaihtoehdon löytäminen tietylle asiakastapaukselle on koettu haastavaksi.  Kyseisen ongelman johdosta yritysasiakkaan rahoituskokonaisuuden muodostaminen yrityshankkeelle on koettu haasteelliseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ja kartoittaa aloittavalle ja maaseudulla sijaitsevalle mikro- ja pk-yritykselle sopivia rahoituslähteitä ja koota ne yhteen selkeäksi rahoitusoppaaksi. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona ProAgria Etelä-Suomelle ja työn kohderyhmänä olivat yrityksen nykyiset yritysasiantuntijat. Opinnäytetyö toteutettiin niin sanottuna kehittämistehtävänä ja sen tavoitteena oli avata ProAgrian yritysasiantuntijoille eri rahoituslähteiden ominaisuuksia, ehtoja, kustannuksia ja soveltuvuutta aloittavalle maaseutuyritykselle.

Opinnäytetyön käytännön toteutuksena laaditun rahoitusoppaan on tarkoitus selkeyttää ja helpottaa yritysasiakkaan rahoituskokonaisuuden muodostamista. Rahoitusopas toteutettiin kotisivuna ja sen sisältö on kokonaisuudessaan julkista. Oppaan sisältö koostuu yksityisistä- ja julkisista rahoittajista ja heidän tarjoamistaan rahoitustuotteista. Sivustolla on avattu yksittäisten rahoitustuotteiden tarkoitusta, ehtoja, myönnettävää määrää sekä mahdollisia kustannuksia. Rahoitusopas toteutettiin kotisivumuotoisena, jotta se olisi helppolukuinen, selkeä ja helposti päivitettävissä tulevaisuudessa. On hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa rahoitusmarkkinoille tulee uusia toimijoita tai nykyisten rahoittajien rahoitustuotteiden ehdot muuttuvat. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että opas on päivitettävässä muodossa.

Sivustoa on esitelty Etelä-Karjalassa yrityspalveluita tarjoaville organisaatioille ja se on saanut hyvän vastaanoton. Sivusto on koettu hyödylliseksi apuvälineeksi ja sen jatkokehitysmahdollisuudet ovat hyvät. Opas on luettavissa osoitteessa https://rahoitusopas-maaseutuyritys.webnode.fi/ ja sitä voivat hyödyntää niin rahoitusta suunnittelevat asiakkaat, kuin eri organisaatioiden yritysasiantuntijat ja rahoittajat. Opas antaa lukijalle tiivistetyn informaatiokokonaisuuden saatavilla olevista rahoitustuotteista ja niiden yksityiskohdista.  Rahoitusta myöntäviä tahoja on oppaaseen koottu kaiken kaikkiaan yhteensä 9 kappaletta ja erilaisia rahoitustuotteita yhteensä 23 kappaletta.

 

Kirjoittajat
Juha-Pekka Ryynänen

Rahoitusneuvoja (opinnäytetyön tekijä)
ProAgria Lappeenranta

Kari Hämeenaho
Juridiikan lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Selkokielisesti ja osallistaen – arjen taitojen ohjausta Eksoten vammaispalvelujen tuetun asumisen kehitysvammaisille asiakkaille

Tutkimus & kehitys | Naapurit – yhteisöllisyyden ja osallisuuden mahdollistajat -hankkeen tavoitteena on kehitysvammaisten aikuisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.

Hankkeen aikana (2018 – 2020) LAB ammattikorkeakoulu on opiskelijayhteistyönä edistänyt vammaispalvelujen asiakkaiden arjen taitoja muun muassa terveellisen ravitsemuksen ja ensiaputaitojen osaamista vahvistamalla.

Ilta-Pumpun asiakkaat saivat ohjausta haavan sitomiseen ja paineluelvytykseen. Kuva: Naapurit- hanke

Kehitysvammaisten hyvinvointiosaamista tulee edistää siinä missä kaikkien muidenkin kansalaisten. Tähän tulokseen tulivat LAB ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijat, jotka järjestivät terveellisen ravitsemuksen ja ensiaputaitojen ohjausta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) vammaispalveluissa kahden teemaillan aikana. Lappeenrannan Savonkadulla sijaitseva toimintakeskus Pumppu tarjosi tähän hyvät puitteet.

Naapurit -hankkeen myötä virinnyt yhteistyö Eksoten vammaispalvelujen ja LAB ammattikorkeakoulun kanssa on mahdollistanut osaamisen ja voimavarojen vahvistumisen molemmin puolin. Tuetusti asuvat kehitysvammaiset asiakkaat ovat osallistuneet aktiivisesti hankkeen toteutukseen ja opiskelijat ovat päässeet vahvistamaan ammatillista osaamistaan vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Eksoten vammaispalvelujen toimintayksikön esimies Mari Kinnusen kanssa ideoidut teemaillat toteutettiin syksyn 2019 aikana. Terveydenhoitajaopiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat ne selkokielisinä ja asiakkaita osallistavina. Ensimmäinen käsitteli aina ajankohtaista aihetta, terveellinen ravitsemus. Runsas osallistujajoukko vastaili aktiivisesti opiskelijan esittämiin kysymyksiin ruokailutottumuksista. Asiakkaat olivat kiinnostuneita eri ravintoaineiden terveysvaikutuksista ja kertoivat kokemuksiaan onnistuneista elintapamuutoksista.

Toisen teemaillan aiheena oli ensiaputaitojen harjoittelu. Terveydenhoitajaopiskelijat esittivät havainnollisen alustuksen muutamista ensiapua vaativista tilanteista. Asiakkaita aktivoiden käytiin läpi muun muassa hätänumeroon soittaminen, nenäverenvuodon tyrehdyttäminen ja palovamman ensiapu. Käytännön harjoitteluun kaikki paikalla olleet osallistuvat innokkaasti. Opiskelijat ohjasivat kädestä pitäen haavan sitomista ja paineluelvytystä nukeilla.

Illan aikana käsiteltyjä asioita kerrattiin lopuksi tietovisalla. Sen perusteella keskeiset tiedot ja taidot oli omaksuttu hyvin. Opiskelijoiden keräämän osallistujapalautteen mukaan toteutukset olivat onnistuneita.

 

Ulla Vehviläinen
Terveysalan lehtori
LAB ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pedagogisia suuntia oppimisen kehittämiseen – verkkovalmennus ja työelämäläheisyys sosionomikoulutuksessa

Pinnalla | Ammattikorkeakouluissa on yhä enemmän tarvetta mahdollistaa erilaisia, joustavia tapoja suorittaa opintoja.

Lainauksia opiskelijoilta.

Opiskelijoiden erilaiset tavat oppia, esimerkiksi oman työn ja opintojen yhdistäminen sekä joustavuus opinnoissa ovat haasteita opettajille opetuksen pedagogisessa suunnittelussa. Otimme haasteen vastaan ja suunnittelimme opiskelijoille vaihtoehtoisia opiskelutapoja verkkovalmennuksen sekä työelämäläheisen opintojen suoritustapaa. Verkkovalmennus pedagogisena ratkaisuna tarkoittaa osaamistavoitteiden muuttumista opiskelijan henkilökohtaisiksi oppimistavoitteiksi, joiden toteutumista ohjataan ja tuetaan vuorovaikutuksessa, dialogisesti ja voimaannuttavan palautteen avulla. Verkkovalmennuksessa olleet opiskelijat oppivat aidoissa työympäristöissä.

Verkkovalmennus pedagogisena ratkaisuna 

Tarjosimme opiskelijoille verkkovalmennukseen perustuvaa opintojaksoa syksyllä 2019. Opintojakso oli Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajatyö 3 op. Opiskelijat saivat valita osallistuvatko he verkkovalmennuksena toteutettavaan vai ns. perinteiseen päivätoteutukseen. Molempiin ryhmiin ilmoittautui opiskelijoita ja verkkovalmennuksen opiskelijat olivat pääasiassa monimuotoryhmästä.

Kävimme verkkovalmennukseen osallistuvien opiskelijoiden kanssa opintojakson alussa henkilökohtaisen valmennuskeskustelun, jossa opiskelija esitteli suunnitelman, osaamistavoitteet ja oppimisprosessin. Opiskelijat saivat ohjausta oman tarpeen mukaisesti ja jatkuvan arvioinnin periaate ohjasi palautteen antamista.

Verkkovalmennus pedagogisen ratkaisuna oli opiskelijoille mieluisa ja oppimista motivoiva kokemus, koska opiskelijoilla oli mahdollisuus valita toteutusmuoto itse. Ne, jotka suorittivat opintojakson verkkovalmennuksena, pystyivät integroimaan osaamistavoitteet omalle työ- tai harjoittelupaikalleen. Verkkovalmennusta järjestettiin joustavasti pienryhmissä ja henkilökohtaisesti. Opiskelijat olivat opintojakson päätökseen tehneet näkyväksi (videot, kuvat, prosessikuvaukset, esitteet, blogit, materiaalit asiakkaille jne.) mitä he olivat oppineet ja miten he olivat päässeet osaamistavoitteisiinsa. Tuotokset olivat monipuolisia ja sovellettavissa sosionomien työhön.

”Hyvä idea, löytyy kaikille sopiva toteutusmuoto.” 

”Hyvä idea, että kurssin voi suorittaa kahdella tavalla.” 

”Vastuunjakoa ja tätä päivää. Kurssin aloitus onnistunut. Rennolla otteella asioita monesta näkökulmasta katsellen.”

”Positiiviset fiilikset aloitukseen. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, joten siksi myös kiinnostava. Itse pidän enemmän lähiopetuksesta, mutta on hyvä, että muitakin vaihtoehtoja on.”

Verkkovalmennus vahvisti näkemystämme valmentajamaisesta työtavasta pedagogisena ratkaisuna ammattikorkeakoulussa. Lisäksi opettajien yhteistyö mahdollisti ketterän reagoinnin opiskelijoiden ohjaustarpeisiin. Vaihtoehtoisten toteutusten järjestäminen edellyttää selkeitä ohjeita opiskelijoille. Toimintatapa vaatii opettajalta joustavuutta omassa pedagogisessa ajattelussa sekä rohkeutta antaa opiskelijoille tilaa päättää miten he tekevät näkyväksi omaa oppimisprosessiaan ja osaamisen kehittymistä.

LAB sosionomiopiskelijoiden oppiminen työelämäläheisesti auttoi ymmärtämään monikulttuuristen asiakkaiden elämäntilanteita, toiveita sekä tarpeita. Osalla opiskelijoista yhteydenpito ja yhteinen tekeminen monikulttuuristen asiakkaiden kanssa vapaa-ajalla on jatkunut opintojakson päättymisen jälkeen. Työelämäläheisyys ja vaihtoehtoiset tavat suorittaa opintojaksoja ovat kehittämisen arvoisia.

”Mielestäni oppimista edistää se, että jokainen saa valita itselleen sopivimman tavan kurssin toteuttamiseksi. Toki verkkovalmennus kuulosti olevan haasteellisempi, ainakin vaativampi.”

 

Minna Markkanen
Lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Leena Purmonen
Päätoiminen opettaja
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

TalentHUB Etelä-Karjala tuo pk-yritykset ja kansainväliset osaajat yhteen

Tutkimus & kehitys | Kansainvälisestä työvoimasta kasvua etelä-karjalaisille yrityksille ja vetovoimaa maakuntaan. Käytännön apua ja monikulttuurisuuden hyötyjä yrityksiin.

TalentHUB -hankkeen logo.

Tuottaako yrityksesi älykkäitä palveluja tai uusia innovatiivisia materiaaleja? Voisiko yrityksesi tuotteille löytyä asiakkaita Kiinasta, Venäjältä, Lähi-Idästä tai kenties Nigeriasta? Onko yritykselläsi tarve kehittämistehtävälle, jonka tekemiseen tarvitaan kansainvälistä osaajaa, joka tuntee kohdemarkkinoiden asiakkaiden kuluttajakäyttäytymistä ja kenties kohdemaan kieltä?

Monilla aloilla Etelä-Karjalassa on työvoimapula, mikä estää yritystä kasvamasta. Vientiponnisteluja kuten markkinatutkimusten tekoa tai kohdemarkkinointia ei voida tehdä, koska aika ja henkilökunta eivät riitä. Käytännön tukea yritysten kansainvälistymisponnistuksiin tuovat LUT yliopistossa ja LAB ammattikorkeakoulussa opiskelevat kansainväliset tutkinto-opiskelijat, joista moni haluaisi jäädä alueelle, jos vain harjoittelu- tai työpaikka löytyvät. Etelä-Karjalan edullisemmat asumiskustannukset, monipuolinen Saimaan alueen luonto ja rauhallinen elämäntapa ihastuttavat.

Suomalaiset yritykset tuntevat huonosti monikulttuurisuuden etuja yritystoiminnalle. Amerikkalaisen Aperian Globalin tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisissa yrityksissä myynti on 15 kertaa suurempaa monokulttuuriseen yritykseen verrattuna. Teknisten ongelmien ratkaisu helpottuu, kun yrityksen henkilöstö koostuu eri tavoilla ajattelevista ja viestivistä työntekijöistä, jotka eivät pelkää hullummankin idean ilmaisemista. Myös yritysten asiakaspalvelu ja asiakastyytyväisyys paranevat, kun asiakkaita voidaan palvella heidän omalla äidinkielellään.

Maaliskuussa alkaneen TalentHUB -hankkeen tavoitteena on tuoda Etelä-Karjalassa toimivat puhtaan energian ja ympäristön, uusien teollisten menetelmien ja materiaalien sekä älykkäiden palvelujen pk-yritykset ja alueen kansainväliset opiskelijaosaajat yhteen. Näiden alojen yrityksissä on kansainvälistä kasvupotentiaalia, joka toteutuu osaavalla työvoimalla. Autamme hankkeessa yrityksiä löytämään parhaita mahdollisia kansainvälisiä talentteja. Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä.

TalentHUB -hanketta toteutetaan yhteistyössä LUT yliopiston, Lappeenrannan kaupungin ja Imatran seudun kehitysyhtiö Oy kanssa.

 

Jaana Häkli
Lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Verkko haastoi viestinnän ja vuorovaikutuksen

Pinnalla | Vuorovaikutustilanteet tuntuvat olevan opiskelijoille, jos opettajillekin, haastavia. Kevään etäopetus siirsi kaikki viestinnän kurssisi verkkoon, eniten siinä riipaisi vuorovaikutuksen muuttuminen, osin jopa katoaminen.

Vuorovaikutus on tärkeää oppimiselle ja motivoimiselle, siksi verkossa on tärkeää tehdä asiat niin, että vuorovaikutus säilyy. Etäopetukseen siirtyminen pakottikin pohtimaan viestinnän ja vuorovaikutuksen keinoja. Muutosta tarvittiin asenteeseen, kontaktiin, esiintyjän ulkoasuun ja taustaan sekä yleisön aktivoimiseen.

Vuorovaikutusta verkossa tapahtuu luonnostaan, mutta myös ihmisen ohjaamana. Kuva: Katja Remsu

Tukka takussa ja tiskivuori taustalla

Ensimmäisiin verkkopuhe-esityksiin osa opiskelijoista tuli verkkareissa ja tukka takussa. Puhelin tai läppäri liikkui mukavasti keittiöön, jossa toisen opiskelijan puheen aikana syötiin ja kaitsettiin lapsia, vaihtoipa yksi opiskelija kukkamultiakin. Kehotin opiskelijoita katsomaan peiliin ja ympärilleen.

Hyvän kuvausympäristön etsimiseen tai lavastamiseen on syytä käyttää aikaa: miltä tausta näyttää, onko valaistus hyvä ja miltä äänimaailma kuulostaa. Parhaiten se onnistuu nauhoittamalla pätkä ympäristöä verkkotapaamisessa käytettävällä laitteella. Kuuluuko liikenteen melu häiritsevästi, onko kuvan taustalla tiskivuori tai tuhoja tekevä vintiö?

Myös kuvakulma pitää säätää. Moni käyttää vaakaa, mutta pystykuva on helpompi rajata. Kokeilemalla selviää sopiva etäisyys ruutuun, katse suunnataan suoraan. Jos kuvauskulma on ylhäältä alas, puhujan asento ei ole paras mahdollinen kontaktin ottamiseen. Asento vaikuttaa myös puhujan äänen laatuun, kun leuan laskeminen muodostaa mutkan äänen kulkuun.

Kädenojennus yleisölle

Verkossa esiintymistaitoja pitää opetella uudelleen, on hyvä miettiä vaikka sitä, minkälaista esitystä itse jaksaisi kuunnella verkossa, ja minkälaista läsnäoloa itse toivoisi. Kontaktin puutteesta syytetään usein verkkoa, vaikka vuorovaikutuksesta ovat vastuussa ihmiset eli puhuja ja yleisö.

Verkkototeutuksissa esityksen samanaikainen kuunteleminen ja kommentoiminen on haastavaa. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että verkkoviestinnässä kontakti, keskittyminen ja kannustaminen ovat livetilannetta heikompia. Tämän todisti myös AMK-opiskelijoiden testiryhmäni. Moni sanoi kokevansa, että on verkossa yksin, itsekseen. Esiintyjät katoavat Powerpoint-esityksien ja valmiiksi kirjoitettujen puheiden taakse, puheisiin kuuluva kerronta häviää, samoin kontakti yleisöön.

Lähityöskentelyssä puheenvuoroa pyydetään katseella, eleellä tai suullisesti. Käytämme myös paljon metatekstisiä ilmaisuja, jotka helpottavat viestintää. Puheessa metatekstillä on merkittävämpi tehtävä kuin kirjallisessa tekstissä, sillä puhe ei ole kuulijan jäsenneltävissä. Metatekstisillä ilmaisuilla, kuten aluksi, sitten, kerron tästä konkreettisen esimerkin, helpotetaan puheen seuraamista. Nämä keinot toimivat myös verkossa.

Vuorovaikutus haastaa opettajan ja opiskelijat

Suullisen viestinnän tilanteissa suurin osa viestistä rakentuu nonverbaalisen viestintä kautta. Länsimaisessa kulttuurissa katsekontakti on tärkein nonverbaalisen viestinnän keino. Jos kontaktia yleisöön ei ole, merkittävä osa viestistä jää jakamatta. Esiintymisharjoituksissa on hyvä muistuttaa opiskelijoille, että vastuu vuorovaikutuksesta on myös yleisöllä. Opettajan kannattaakin seurata harjoituksessa myös yleisöä ja antaa sillekin palautetta.

Nonverbaalisen viestinnän käyttömahdollisuudet verkossa ovat livetilanteita suppeampia, mutta intensiivisempiä, siksi niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Tiiviissä kuvassa esiintyjän ja yleisön katsekontaktit, ilmeet ja eleet korostuvat, ne ovat luontaisia osoituksia läsnäolosta ja kuuntelemisesta sekä reaktioista puolin ja toisin. Ilmeiden hallintaan kannattaa kiinnittää huomiota, mitä tiiviimpi kuva, sitä enemmän esimerkiksi liikkeet ja kontakti tai niiden puute vaikuttavat viestintätilanteeseen.

Verkkoyhteydessä, jos livetilanteissakin, voi hyödyntää visuaalisuutta ja toimintaa. Kannattaa rohkeasti kokeilla uusia tapoja opiskelijoiden osallistamiseen ja aktivoimiseen. Pitää kuitenkin huolehtia siitä, etteivät teknologia tai muut temput jätä varsinaista opetuksen sisältöä toissijaiseksi.

 

Katja Remsu
Suomen kielen ja viestinnän lehtori, YTM
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Taide ja teknologia | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Opiskelijat innovoivat nuorekkaita työpaikkailmoituksia Lappeenrannan kaupungille

Pinnalla | Innovoinnin toimeksiantajan mielestä työpaikkailmoitusten tekstit ovat olleen ”liian perinteikkäitä” puhutellakseen nuoria osaajia. Tähän LAB-ammattikorkeakoulun osuuskunnat vastasivat innovoimalla uudet tekstit.

Innovoinnin toimeksiannon hetkellä vallitsee hyvin keskittynyt ilmapiiri. Kuva: Sampo Kokkonen

Opiskeletko esim, viestintää tai marketingia? Haluatko laajan kokemus merkinnän portfoliosi? Omistatko hyvän suomen kielentaidon? Mikäli jokin edellä kirjoitetussa häiritsi sinua, olet juuri se, jota etsimme.” Oheinen lainaus on ote autenttisesta Wiestintä-Welehoa etsivästä työpaikkailmoituksesta kuntarekry.fi -sivustolta. Mitä pidit?

Kirjoitin edellisessä Suunta-lehdessä (Suunta 2/19) artikkelin LAB-ammattikorkeakoulun markkinoinnin opiskelijoiden osuuskunnista. Osuuskuntien yhtenä palveluna on innovoinnit asiakkaan määrittämään ongelmaan, johon haetaan uusia ja raikkaita ”out of the box” -ajatuksia. Tällä kertaa innovoinnin kohteeksi saatiin työpaikkailmoitukset, jotka asiakkaan sanojen mukaan ovat olleet liian perinteikkäitä eivätkä puhuttele nuoria.

Toimeksianto liittyi Etelä-Karjalan kuntien kampanjaan, jolla pyritään parantamaan alueen korkeakouluopiskelijoiden niin kesätyömahdollisuuksia ja sitä kautta parantamaan myös asiantuntevan työvoiman jäämistä Etelä-Karjalaan. Kunnat itse näyttävät esimerkkiä palkkaamalla useita korkeakouluopiskelijoita kesätyöntekijöiksi useisiin erilaisiin tehtäviin.

Innovoinnissa osuuskuntien tehtäväksi (Kyllä, osuuskunnat ovat monikossa, sillä tähän innovointiin oli halukkaita peräti kolmesta osuuskunnasta) muodostui luoda nuorekkaat valtavirrasta poikkeavat tekstit Lappeenrannan kaupungin työpaikkailmoituksiin. Tekstien tuli puhutella nimenomaan alueemme opiskelijoita. On myönnettävä, että tämän tyyppinen sisällöntuotanto ei ole tyypillinen innovoinnin aihe, mutta asiakkaan kanssa yhdessä päätimme, että tiukan aikataulun ja tarpeen erityislaadun vuoksi innovointi on palveluna mitä mainioin. Innovoinnissa asiakas saa nimittäin lopullisia tuloksia heti 24 tuntia toimeksiannon käynnistymisestä.

Innovointi onnistui todella hyvin ja asiakas kertoi saaneensa ”wow -efektin” lopputuloksesta. Kaupunki sai jokaiseen 12 työpaikkaan kaksi kilpailevaa ehdotusta ja sai valita niistä mieleisensä tai muokata lopullisen ilmoituksen näiden pohjalta. Asiakkaan sanoin: ”Kampanja on käynnissä – ja kiitos osuuskuntien työn, toimenkuvien kuvaukset poikkeavat valtavirrasta! Jokaisesta ryhmästä on otettu ideoita ilmoituksiin!

Toivotaan, että kampanja on toiminut ja alueemme elinvoimaisuutta turvataan uusien uusinajattelijoiden toimesta jatkossakin!

 

Sampo Kokkonen
Lehtori ja tiimivalmentaja
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Digitaaliselle markkinointiosaamiselle koetaan tarvetta

Pinnalla | Ajankohtainen sisältö vetää osallistujia kampuksen tapahtumiin.

Järjestimme tammikuussa koko päivän kestävän “Moderni BtoB-markkinointi” -seminaarin Skinnarilan kampuksella Lappeenrannassa ja saimme 100-paikkaisen salin lähes täyteen osallistujia. Tämä seminaari oli osa ESR-rahoitteista ”PRIMA- Osaamisella kasvua ja kilpailukykyä eteläkarjalaiseen teollisuuteen” -hanketta. Hankkeen tavoitteena on lisätä eteläkarjalaisten yritysten kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla niin, että osaamisen lisääminen vastaa yrityksissä tunnistettuihin tarpeisiin.

Moderni BtoB-markkinointi –seminaari veti salin täyteen Skinnarilassa. Kuva: Sampo Kokkonen

Seminaarin puhujana oli LAB-ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtori ja digitaalisen markkinoinnin asiantuntija Sami Lanu. Seminaari käsitteli mm. digitaalista markkinointia,  sisältömarkkinointia, Linkediniä sekä liidien arvottamista. Sami sai yleisön erittäin hyvin mukaansa runsailla ja aidoilla elävän elämän esimerkeillä useilta eri toimialoilta.

Koska olimme saaneet ison joukon vieraita kampukselle, päätimme esitellä ammattikorkeakoulun monipuolista osaamista laajemmallakin skaalalla. Järjestimme osallistujille yllätyslounaan yhdessä lehtorien Jukka Moilasen ja Ann-Mari Karvisen sekä heidän 1. vuosikurssin restonomiopiskelijoiden kanssa. LAB ammattikorkeakoulun GastroBar Saimaa toimi erittäin hyvin osallistujien yhteisenä lounas- ja verkostoitumispaikkana. Sanomattakin lienee selvää, että lounas oli erittäin hyvää sekä tykättyä ja tästä saatiin erittäin hyvää palautetta.

Saimme osallistujilta kiitosta koko tapahtumasta ja samalla saimme tuotua talon monipuolista osaamista esille suurelle joukolle lähialueen yritysedustajia. Päivän onnistumisestakin kielii mm. se, että 96% osallistujista aikoo jatkossa osallistua varmasti tai melko varmasti vastaavan kaltaisiin koulutustilaisuuksiin. Näin jälkiviisaana uskallan myös väittää, että kampus ei ole liian kaukana keskustasta, vaan sisällöllisesti hyvä tapahtuma tuo osallistujia yhtä lailla Skinnarilan ”perukoille” kuin ydinkeskustaankin.

 

Sampo Kokkonen
Lehtori ja tiimivalmentaja
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Bonehill Gaming – Kokemuksellista projektioppimista e-urheilusta

Pinnalla | Tutkimus & kehitys | Ilmiö | Skinnarilan kampuksen LAB- ja LUT-opiskelijat, Trailblazers ja Taavetin lukion opiskelijat ideoivat, suunnittelivat ja järjestivät yhdessä Bonehill Gaming -pelitapahtuman Luumäellä 15-16.2.2020, sekä reflektoivat oppimaansa tapahtuman parantamiseksi tulevaisuudessa.

Pelitapahtuma sisälsi kilpapeliturnauksia, lanittamista ja yleisöpelejä. Tapahtuma onnistui mittareiden valossa erinomaisesti. Se keräsi osallistujia paikan päälle ja verkkoon yli 600, sponsorirahoitusta 2 400 euroa ja 85 kilpapelaajaa. Ja mikä tärkeintä, 98 % tapahtumaan osallistujista haluaisi tapahtuman toistuvan myös jatkossa. Järjestämiseen osallistuneet opiskelijat saivat tästä käytännönläheisestä projektista opintosuoritukset. Tapahtuma toteutettiin osana MINT -hanketta, jonka tavoite on edistää Etelä-Karjalan pienten kuntien innovaatio ja kokeiluekosysteemin kehittymistä sekä uusien kokeilumestareiden syntymistä.

Bonehill Gaming-tapahtumassa riitti vilskettä. Kuva: Erno Salmela

E-urheilu on Suomen nopeimmin kasvava urheilumuoto. Se on ohittanut nuorten miesten keskuudessa suosiossa jo jääkiekon. Muutenkin ala kehittyy parhaillaan vauhdikkaasti. Etelä-Karjalassa e-urheilua on edistänyt Trailblazers, joka koostuu osakeyhtiöstä, pääasiassa opiskelijoista muodostuvasta osuuskunnasta ja e-urheilukurssin suorittajista. Yhteensä näissä on mukana noin 50 henkilöä, joista Bonehill Gamingia oli järjestämässä 13 henkilöä. Lisäksi järjestäjiin kuului Luumäen Taavetin lukion rehtori ja opettaja, lähes 10 oppilasta ja Luumäen nuoristoimen edustajia. Yhteensä järjestäjiä oli 25, joista muodostui projektiryhmä.

Idea pelitapahtuman järjestämisestä syntyi, kun MINT -hankkeen asiantuntijoista koostuva iskujoukko vieraili Luumäen kunnassa. Taavetin lukiossa on tavoitteena tarjota tulevaisuudessa yrittäjyyteen liittyviä opintokokonaisuuksia. Tapaamisessa mietittiin erilaisia keinoja, miten opiskelijat saisivat käytännön kokemusta ja miten voitaisiin edistää yhteistyötä kunnan ja Skinnarilan kampuksen välillä. Näin lähti liikkeelle kokeilu, jonka tuloksena syntyi Bonehill Gaming -tapahtuma.

Valtaosa tapahtuman järjestäjistä oli Skinnarilan kampuksen ja Taavetin lukion opiskelijoita. Oppiminen tapahtui kokemuksellisena projektioppimisena, jonka vaiheina olivat ideointi, suunnittelu, markkinointi, järjestäminen, jälkimarkkinointi ja reflektointi. Eli ensin tehtiin, minkä jälkeen pohdittiin yhdessä, mikä meni hyvin ja missä jäi parannettavaa.

Bonehill Gamingin turnaus- ja livetuotantoalue vaati paljon tekniikkaa. Kuva: Erno Salmela

Kävijäpalautteen perusteella paljon parannettavaa ei kuitenkaan jäänyt siitä huolimatta, että suuri osa järjesti vasta ensimmäistä pelitapahtumaa. Tavoitteet ylitettiin lähes kaikilta osin. Tapahtuma veti paikan päälle tai verkkoon yhteensä yli 600 ihmistä. Kilpailijoita oli turnauksissa ja yleisökisoissa yhteensä 85.  Osallistujista 98 % oli sitä mieltä, että tapahtuma tulee järjestää jatkossakin. Erinomaista oli myös elinkeinoelämän herääminen tukemaan tapahtumaa, sillä sitä kautta saatiin peräti 2 400 euron arvoinen palkintopotti. Luumäeltä osallistui useita yrityksiä tapahtuman sponsorointiin.

Bonehill Gaming sisälsi kolme osatapahtumaa: turnaukset (CSGO, NHL20 ja Propilkki), yleisöpelit ja -kisat (n. 20 pelipistettä, joissa valittavana tuhansia pelejä) ja lanit. Viisihenkisin joukkuein pelattu jännittävä CSGO-turnaus kesti seitsemän tuntia. NHL20-turnaukseen osallistui Suomen huippujakin. Propilkki eli e-urheilu pilkkikisa oli kiva yön tuntien kevennys. Yleisöpelejä oli tarjolla viideltä eri vuosikymmeneltä eli kaikille jotakin.  Laneilla tarkoitetaan tapahtumaa, jossa pelaajille on varattu pelipiste, johon he tuovat omat koneensa. Tapahtuman 35 lanittajasta suuri osa pelasi läpi yön.

Lanitusta Bonehill Gamingissa. Kuva: Erno Salmela

Kaiken kaikkiaan järjestäjät, pelaajat ja yleisö olivat erittäin tyytyväisiä tapahtumaan. Tunnelma oli erinomainen ja jännitystäkin piisasi – ja jätti nälkää seuraavaan tapahtumaan. Tapahtuma houkutteli paikalle nuorten lisäksi myös paljon lapsiperheitä.

Myös jatkoa on luvassa niin Luumäellä kuin muuallakin Etelä-Karjalassa. Nimittäin Luumäen tapahtumasta oppineena suunnitelmissa on vuodeksi 2021 tapahtumakiertue, jonka aikana järjestetään pelitapahtuma vähintään viidessä Etelä-Karjalan kunnassa. Samalla etsitään eri e-urheilulajeissa aluemestareita.

Siis lisää tapahtumia, lisää pelattavaa, lisää kivaa. E-urheilusta tehdään koko Etelä-Karjalan juttu. Opiskelijat tulevat olemaan myös kiertueen järjestämisessä tärkeässä roolissa. Kiertue tullaan todennäköisesti rakentamaan osana LAB:n ja LUT:n MINT-hanketta, jonka rahoittaa Uudenmaan liitto ja Euroopan aluekehitysrahasto. MINT -hankkeen etenemistä voit seurata: www.minttiin.fi

 

Erno Salmela
Projektipäällikkö ja tutkijatohtori
LUT-yliopisto

Elsa Melkko
Projektipäällikkö
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Taide ja teknologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Rajojen yli kohti parempaa ergonomiaa

Pinnalla | Ensihoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijat opiskelevat eri koulutusohjelmissa, mutta harjoittelevat samoissa harjoituksissa. Molemmat lähestyvät ergonomiaa omista näkökulmistaan.

Ahdas tila asettaa haasteita ensihoitajien ergonomialle. Kuva: Antti Peltola Photography

Ensihoitajaopiskelijoilla, eli ”enskoilla” oli meneillään vammautuneen potilaan opintojakso. Taitopajapäivänä harjoiteltiin vammapotilaan tutkimista ja tukemista. Yhtenä harjoituksen aiheena oli potilaan tukeminen tyhjiöpatjalla sekä kantaminen portaikossa. Tehtävässä harjoiteltiin potilaan turvallisen tukemisen ja kantamisen ohella myös tiimityötä ja kommunikointia. Portaikoksi ei oltu valittu mitä tahansa rappusia, vaan varapoistumistie toisesta kerroksesta. Kokeneelle ensihoitajalle kohde näyttäisi minkä tahansa vanhan kerrostalon tavallisilta portailta. Tehtävässä haastettiin siis myös potilasturvallisuuden lisäksi työturvallisuutta ergonomian näkökulmasta. Haasteen takia harjoitukseen oli saapunut myös ”fyssareita”, eli fysioterapeuttiopiskelija ohjaajineen, joka oli omissa opinnoissaan suorittamassa työergonomian opintojaksoa.

LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointipalvelu Motiivissa fysioterapeuttina työskentelevä Ellinoora Willinger toimii tehtäviensä ohella opiskelijoiden harjoitteluohjaajana. ”Olemme aloittaneet yhteystyön ensihoitajaopiskelijoiden kanssa siten, että fysioterapeuttiopiskelijat ovat mukana ensihoidon simulaatioharjoituksissa havainnoimassa ergonomiaa. Se on tosi hyvin täydentänyt meidän työtehtäviä harjoittelukentällä, jolloin opiskelija pystyy hyödyntämään työfysioterapiaopintojen teoriatietoa käytäntöön. Työfysioterapian opintojaksolla harjoitellaan arvioimaan työn kuormittavuutta esimerkiksi laskemalla, kuinka paljon painoa tulee, vaikkapa selälle tai polville jossain tietyssä työskentelyasennossa. Sen seurauksena olisi tavoitteena arvioida millaisilla vipuvarsilla pystytään muuttamaan sitä kuormaa.”

Ellinooran ohjattava FT-opiskelija Jan Pankola oli saapunut vihko mukanaan seuraamaan enskojen harjoitusta. ”Tähän asti olemme keskittyneet enimmäkseen hoitajien työskentelyyn sairaalassa. Nyt ollaan menossa enskojen kanssa portaisiin, tästä tulee mielenkiintoista.”

EH-opiskelija Leena Loikkanen oli ensimmäisenä potilaan vuorossa, ja neljän hengen enskatiimi asetti hänet tyhjiöpatjalle. EH-opiskelija Vesa Kamula toimi ryhmänsä johtajana ja ohjasi joukon liikkeelle. Ryhmä selvisi itsenäisesti hyvän kommunikaation avulla ovesta käytävälle, ja yhtenäinen askelrytmi löytyi nopeasti. Leenaa aluksi hieman hymyilytti, mutta rappusten ensimmäisillä askeleilla ilme vakavoitui.

Jan seurasi harjoituksen kulkua keskittyneesti, vaikka välillä miehen tarkkaavainen katse siirtyi muistiinpanovihkoon. Vesa huomasi kantaessaan oman vartalonsa alkavan kallistua liiaksi potilasta kohti. Vesa piti fyssareiden ajoittaisista muistutuksista pitää keskivartaloa suorana, sillä niiden avulla sai heti muodostettua paremman mielikuvan oman kropan asennosta. Puolivälissä rappusia Vesa kuitenkin huomasi, ettei koko tiimi mahtunut kunnolla liikkumaan. Tasanteella oli pakko pysähtyä ja laatia uusi toimintasuunnitelma. Potilas laskettiin hallitusti tasanteelle, tämän vointia kysyttiin ja tiimi alkoi aktiivisesti etsiä ratkaisua kohtaamaansa ongelmaan. Harjoitusta ohjaavana opettajana esitin avuksi muutaman kysymyksen, sillä en halunnut tarjota heille valmiita vastauksia.

Enskat löysivät äkkiä luovan ratkaisun. ”Laskettiin potilas portaiden pintaan kiinni ja jatkettiin etenemistä liu’uttamalla potilasta hiljalleen alaspäin. Minä jäin potilaan pääpuoleen. Ihan rehellisesti sanottuna, laskin takapuoleni portaisiin, ettei selälle tulisi enempää rasitusta” Vesa nauroi. ”Kaksi muuta kulkivat takaperin potilaan jalkojen kohdalla pitäen toisella kädellä kaiteesta kiinni, jolla sai yläkropalle tukea. Toisella kädellään he jarruttivat potilaan liikettä.” Jan vaikutti positiivisesti yllättyneeltä enskojen ratkaisuun ja nyökytteli: ”Kyllä luovuutta saa käyttää, jos sillä saa oman asentonsa paremmaksi. Niinhän tässäkin nyt kaikilla kävi.”

Leena oivalsi potilaan roolissa, että enskojen kommunikointi on tärkeää. ”Heti kun ryhmä oli hetkenkin puhumatta, liike muuttui joko nykiväksi tai liian kovaksi. Se saattaa tuntua potilaasta epämiellyttävältä”. Janin mielestä tavanomaiset nostot sujuivat enskoilta hallitusti selkä suorana. ”Heti kun menitte ahtaampaan tilaan, syntyi haasteita. Portaissa on korkeuseroja, eikä kantaja aina pysty olemaan parhaassa mahdollisessa asennossa”. Jan antoi ohjeeksi pyrkiä pitämään hartialinja ja lantio aina suoraan eteenpäin, jos asento tuntuu muuten hankalalta. Miten enska sitten voisi pitää itsestään huolta niin, että vartalo kestäisi vastaavanlaista kuormitusta? Ellinoora ja Jan huudahtivat kuin yhdestä suusta: ”korsetti ja lapatuki!”

 

Tia Windahl
Ensihoidon lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kansalaiset jakamistalouden edistäjinä

Ilmiö | Jakamistaloudessa kansalaisten osallisuudella on tärkeä merkitys.

Kuva: Michaela Merglová/Unsplash

Jakamistalous (englanniksi sharing economy) on Oxfordin yliopiston sanakirjan määritelmän mukaan taloudellinen järjestelmä, jossa palveluja ja hyödykkeitä jaetaan yksityishenkilöiden välillä, joko ilmaiseksi tai maksua vastaan, yleensä internetiä hyödyntäen. Jakamistalouden perusideana on, että omistamisen sijaan pyritään jakamiseen esimerkiksi lainaamisen, vaihdannan tai yhteiskäytön kautta. Näin vajaakäytöllä olevat tavarat ja tilat saadaan tehokkaammin käyttöön. Myös omaa osaamista ja apua on mahdollista jakaa muille. Kaupungeissa jakamistalous keskittyy erityisesti neljään eri teemaan, joita ovat liikkuminen, ruoka, tilat ja asuminen sekä palvelut ja tavarat.

Jakamistalous ei kuitenkaan ole mikään uusi asia. Ylen Kansan liike -sarjan kuudennessa jaksossa todettiin, että ennen oli normaalia jakaa esimerkiksi työkaluja naapureiden kesken. Sitä seurasi nykyään vallitseva yksityisomistamisen ihanne. Viime vuosina jakamistalous on saanut taas jalansijaa erityisesti digitaalisuuden kasvun ja helppokäyttöisten digitaalisten sovellusten myötä. Jakamistalouden palveluiden menestyminen nykyaikana edellyttää erityisesti sitä, että palvelut ovat toimivia, helposti käytettäviä ja saatavissa tarvittaessa.

Kansalaisten merkitys jakamistalouden käyttäjinä ja tuottajina

Kun ihmiset yhdessä luovat ja jakavat tavaroita ja palveluja tarpeisiinsa, tavallisista kuluttajista tulee aktiivisia kansalaisia. Jakamistaloudessa kansalaiset voivat toimia sekä palveluiden käyttäjinä että palveluiden tuottajina. Jakamistalous on luomassa uudenlaista yhteisöllistä kansalais- ja asukasaktiivisuutta, jolla edistetään oman alueen kehitystä ja viihtyvyyden parantumista sekä paikallisten palveluiden ja työpaikkojen syntymistä. Jakamistalous voi lisätä asukkaiden keskinäistä sosiaalisuutta ja luoda asukkaille vahvemman siteen omaan asuinympäristöönsä.

Parhaimmillaan jakamistalous lähtee kasvamaan orgaanisesti ruohonjuuritasolta asuinalueen asukkaiden omasta aloitteesta. Esimerkiksi Päijät-Hämeen Vuoden Kyläksi valitussa Anttilanmäen kaupunginosassa on kehitetty asukasyhdistyksen voimin arjen jakamistalouden palveluita kuten lainaamotoimintaa ja kasvipankkia. On tärkeää, että asukkaat ovat mukana erilaisten jakamistalouden palveluiden kehittämisessä, koska he ovat parhaiten perillä oman asuinalueensa ja kaupunkinsa tarpeista. Yhdessä kehittäminen antaa asukkaille myös kokemuksen vaikuttamisesta ja osallisuudesta.

CECI-hanke tukemassa kansalaisten jakamistalouden osallisuutta

LAB-ammattikorkeakoulun ja Päijät-Hämeen liiton yhteistyössä vetämässä CECI (Citizen involvement in circular economy implementation) -hankkeessa pyritään edistämään erityisesti kansalaisten osallistumista jakamistalouteen. Hankkeeseen osallistuvat maat Suomi, Belgia, Ranska, Espanja, Bulgaria ja Tšekki kartoittavat omien alueidensa toimivia jakamistalouden ratkaisuja ja jakavat tietoa hyvistä käytännöistä toisilleen. Hankkeen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja innostaa kansalaisia omaksumaan kestävämpiä kulutustapoja ja uusien kestävien palvelujen käyttöä kuten tavaroiden vaihdantaa, yhteiskäyttöä ja kunnostamista.

Päijät-Hämeen alueen jakamistalouden ratkaisuja selvitettäessä esiin ovat nousseet erityisesti kestävää liikkumista edistävät digitaaliset palvelut. CitiCAP -sovelluksella käyttäjä voi seurata oman liikkumisensa hiilijalanjälkeä ja saada kestäviä liikkumistapoja suosimalla erilaisia etuja kuten bussilippuja. Lahdessa kehitteillä oleva kimppakyytisovellus HyppääKyytiin taas helpottaisi erityisesti harrastuksiin kulkemista.

Jakamistalouden menestymisen seuraukset

Jakamisen yleistyminen voisi lisätä kansalaisten tasa-arvoa ja tasapuolisuutta, palauttaa yhteisöllisyyttä, parantaa palvelujen saatavuutta ja luoda uusia kestävämpiä kuluttamisen tapoja. Samalla säästetään resursseja ja ympäristöä ja vähennetään jätteiden syntymistä. Tuloksena on yhteisöllisempi, viihtyisämpi ja hyvinvoivempi asuinympäristö, joka kestää myös paremmin takaiskuja.

 

Mira Rissane
Projektityöntekijä CECI-hankkeessa
LAB-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Harmaala, M-M. & Toivola, T. 2017. Kaupungit jakamisen alustoina. Teoksessa: Harmaala, M-M. [et al.]. Jakamistalous. Helsinki: Alma, 131-148.
Harmaala, M-M., Drake, M. & Toivola, T. 2016. Sharing City: Espoo, Vantaa, Helsinki.
Interreg Europe. 2020. Citizen involvement in circular economy implementation.
Yle. 2017. Kansanliike: jakso 6.

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Työterveyshuollon koulutus LAB:ssä

Ilmiö | LAB- ammattikorkeakoulussa on kolmen tasoista työterveyshuollon koulutusta. Työterveyshuollon opintoja on terveydenhoitajien perustutkinnossa, tutkinnon jälkeen on ns. pätevöittävää koulutusta, joka antaa pätevyyden toimia työterveyshuollossa sekä osana YAMK-opintoja on työterveyshuollon syventäviä opintoja. 

Kuva: Fa Barboza on Unsplash

Terveydenhoitajien perustutkinnossa on työikäisen väestön terveyteen ja työterveyshuoltoon liittyviä opintoja 12 opintopisteen laajuisesti. Näistä opinnoista puolet on teoriaopintoja ja puolet harjoittelua (syventävä harjoittelu 2). Teoriaopinnot sisältävät työlääketieteen opintoja (1 op), jotka opiskellaan verkko-opintoina skholessa. Teoriaopintoihin voi tutustua esim. Soleopsista: https://ops.saimia.fi/opsnet/disp/fi/ops_OpetTapTeks/tab/tab/sea?opettap_id=21876081&stack=push . Teoriaopinnot sisältävät myös simulaatioita, jolloin opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat tyypillisempien asiakastapauksien hoitamisen työterveyshoitajan vastaanotolla. Tällä hetkellä terveydenhoitajan tutkintoa voi opiskella vain Lappeenrannan kampuksella.

Ns. pätevöittävä koulutus antaa pätevyyden toimia työterveyshuoltolain (1383/2001) ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen (708/2013) määrittelemänä työterveyshuollon ammattihenkilönä (terveydenhoitajan pohjakoulutus) tai työterveyshuollon asiantuntijana (fysioterapeutin pohjakoulutus).  Koulutus toteutetaan siis moniammatillisesti, johon voi hakeutua terveydenhoitajan tai fysioterapeutin pohjakoulutuksella. Koulutusta on toteutettu kaksi kertaa Lappeenrannan kampuksella ja nyt se alkaa ensimmäistä kertaa Lahden kampuksella täydennyskoulutuksena syksyllä -20. Tämän koulutuksen laajuus on 15 opintopistettä ja se toteutetaan ammattikorkeakoulujen ja Työterveyslaitoksen verkostoyhteistyönä. Verkostoon osallistuvat ne ammattikorkeakoulut, joissa on terveydenhoitajakoulutusta ja näin ollen myös työterveyshuollon opintoja. Yhtenä verkostokumppanina on siis Työterveyslaitos, joka tuottaa koulutuksen asiantuntijaluennot. Verkoston yhteistyönä on laadittu koulutuksen opintosuunnitelma ja mukaan toteuttamiseen lähtevät ne ammattikorkeakoulut, joissa on riittävästi hakijoita ja jotka päättävät lähteä mukaan. Koulutus toteutetaan monimuoto-opintoina, jossa on 14 lähipäivää eli kaksi päivää kuukaudessa. Koulutus alkaa lokakuussa -20 ja loppuu huhtikuussa -21. Tähän koulutukseen voi hakea LAB:n täydennyskoulutuskalenterin kautta: https://lab.fi/fi/koulutus/tyoterveyshuollon-koulutus-terveydenhoitajille-ja-fysioterapeuteille15-op

LAB:ssä on YAMK-opintojen osana työterveyshuollon syventäviä opintoja 15 opintopistettä. Nämä opinnot tuottaa myös Työterveyslaitos ammattikorkeakouluille, joiden kanssa heillä on sopimus. Työterveyslaitos tuottaa opinnot ja ammattikorkeakoulut ottavat suoritukset vastaan sekä hallinnoivat opintoja. LAB-ammattikorkeakoulussa opinnot sisältävät 2 moduulia. Toinen moduuli on Työterveyshuollon palvelujärjestelmä, kehittämislinjaukset ja strategiat (5 op), joka on tarkoitettu kaikille nämä opinnot valitseville. Toinen moduuli on joko Terveyden edistäminen työikäisen väestön keskuudessa (10 op) tai Työterveyshuoltoyksikön toiminnan suunnittelu ja arviointi (10 op). Nyt nämä työterveyshuollon syventävät opinnot ovat kaikkien sosiaali- ja terveysalan YAMK -opiskelijoiden valittavissa eli syksystä -20 alkaen myös Lahden kampuksella opiskelevien on mahdollista valita nämä työterveyshuollon syventävät opinnot. Nämä opinnot eivät anna pätevyyttä toimia työterveyshuollon ammattihenkilönä tai asiantuntijana. Näihin opintoihin voivat hakeutua opiskelijat, joilla on taustakoulutuksena esim. terveydenhoitaja-, työterveyshoitaja-, fysioterapeutti-, työfysioterapeutti- tai sairaanhoitajakoulutus tai kuntoutuksen ja henkilöstöhallinnon asiantuntijat sekä esimiesasemassa olevat henkilöt.

 

Marita Pirkka
Lehtori, TtM, TH, TTH 
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

EDUCRO -hankkeella uusia näkökulmia kulttuuri- ja matkailualalle

Tutkimus & kehitys | Kansainvälinen EDUCRO-hanke tuo yhteen koulutusorganisaatioita sekä kulttuuri- ja matkailupalveluiden organisaatioita Etelä-Karjalassa ja Pietarissa. Tavoitteena on tuottaa uusia koulutuksia, palvelutuotteita, ja yhteistyön kautta tulevaa lisäarvoa.

Kuva: Minna Ikävalko

Syksyllä 2019 alkanut kolmevuotinen, kansainvälinen EDUCRO-hanke (Edu-creating new customer value through cross-border cooperation) tuo yhteen kolme erilaista toimijaa yhteistyön kautta: koulutusorganisaatiot, kulttuuri- ja matkailuorganisaatiot, sekä opiskelijat. Hanke toteutetaan Etelä-Karjalan ja Pietarin alueella, ja hankkeen partnereina ovat LAB ammattikorkeakoulu, Humak-ammattikorkeakoulu sekä Pietarin ammatillisen jatkokoulutuksen instituutti. Hankkeen tavoitteina on kehittää yli kansallisten rajojen toimivaa interaktiivista yhteistyötä kulttuuri- ja matkailualalla, ja sisältöä arvonluontiin sekä työelämälähtöistä koulutusta.

Koulutusorganisaatioiden tarkoituksena on kehittää koulutuksia, jotka perustuvat kulttuuri- ja matkailuorganisaatioiden tarpeisiin. Nämä koulutustarpeet kartoitetaan erilaisten seminaarien ja workshopien avulla. Koulutuksilla on tavoitteena lisätä nuorten ja aikuisten osaamistasoa hankkeen aihealueista ja siten varmistaa osaavan työvoiman saatavuus; opiskelijat siis oppivat sekä hyötyvät yhteistyöstä mahdollisten tulevien työnantajien kanssa. Tarkoituksena on myös, että hankkeen kulttuuri- ja matkailuorganisaatiot hyötyvät verkostoitumisesta ja yhteistyöstä yli toimialojen; näin syntyy mahdollisesti uusia kulttuurituotteita ja -palveluita sekä samalla myös uusia työllistymismahdollisuuksia

Hankkeeseen osallistuu paikallisia kulttuuri- ja matkailuorganisaatioita Etelä-Karjalan ja Pietarin alueella.  Tavoitteena onkin lisätä myös hankkeessa mukana olevien yhteistyöorganisaatioiden kansainvälistymistä, jolloin yhteistyö yli kansallisen rajan voisi tuottaa uusia ideoita, kokemuksia ja uudenlaisia toimintamalleja.  Hankkeessa järjestetään seminaareja ja workshopeja, joissa partnerit sekä yhteistyöorganisaatiot tapaavat toisiaan ja suunnittelevat toimenpiteitä yhdessä. Tavoitteena on jakaa hankkeesta saatuja tuloksia eri foorumeilla; erilaisissa seminaareissa sekä julkaisuissa.

 

Minna Ikävalko
Yliopettaja
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Taide ja teknologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vesiosuuskunnat maaseudun palvelujen turvaajina

Näkökulma | Vesihuollon eli puhtaan veden saamisen ja jäteveden käsittelyn varmistamiseksi maaseudun asukkaat ovat perustaneet vesiosuuskuntia.

Kuivanto, Orimattila. Kuva: Anne-Marie Tuomala

Vesiosuuskuntia on kritisoitu talouden ja johtamisen puutteista, mutta niiden tarpeellisuutta maaseudun keskeisten palvelujen tuottajana ei voida sivuuttaa. Miltä vesiosuukuntien tilanne näyttää tulevaisuudessa?

Kirjoittaja, Anne-Marie Tuomala toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka on perehtynyt vesiosuuskuntien toimintaan Suomessa ja kansainvälisesti.

Suomen vesihuollon kehitys osuustoiminnan näkökulmasta

1900-luvun alkupuolelta Suomeen alettiin perustaa erilaisia vesiyhtymiä. 1950-luvulle asti kestäneessä ensimmäisessä kehitysvaiheessa vesiyhtymien kokonaismäärä oli 400. Toinen vaihe ajoittui 1950-1970-luvuille. Kehitys nopeutui lainsäädännön, lainojen ja avustusten avulla. Muovi tuli vallitsevaksi putkimateriaaliksi puun tilalle. Isommat taajamat oli satu vesihuollon piiriin  1970-luvulla, mutta haja-asutusalueiden vesihuolto oli kuitenkin vielä pitkälti kiinteistökohtainen. 1970-1990-luvuilla perustettiin vesiyhtymiä turvaamaan maaseudun vesihuoltoa. Pääpaino oli puhtaan veden hankinnassa. Arviolta 70 % haja-asutusalueen väestöstä oli vuonna 1980 yleisiä palveluja toimittavien vesiyhtymien piirissä. 1990-luvulta nykypäivään jatkuvassa neljännessä kehitysvaiheessa on perustettu jätevesihuoltoon keskittyneitä vesiyhtymiä, joista monet ovat osuuskuntamuotoisia. Vaatimukset haja-asutusalueiden jätevesien käsittelylle on kasvanut huomattavasti. Monet aiemmin perustetut puhtaan veden osuuskunnat ovat ottaneet jätevedet osaksi toimintaansa. Suomen vesiosuuskuntien koko vaihtelee suuresti. Pienimmissä voi olla 2-3 jäsentä ja suurimmassa, Kuusamon vesi- ja energiaosuuskunnassa, yli 4000 jäsentä.

Koskue, Orimattila. Kuva: Anne-Marie Tuomala

Vesiosuuskuntien liikevaihto ja kannattavuus

Vesiosuuskuntien toiminta perustuu infran rakentamiseen, hallintaan ja huoltoon. Jätevesihuolto edellyttää oman putkistoinfrastruktuurinsa puhtaan veden putkiston lisäksi. Vesiosuuskuntien investointien rahoitus kootaan tyypillisesti useasta eri lähteestä. Tärkeä osa vesiosuuskuntien tulonmuodostusta on liittymämaksu, joka on ollut jopa 15 -20 000 €/talous osuuskunnasta riippuen

Liikevaihdolla ja toiminnan muilla tuotoilla katetaan ensisijaisesti päivittäisen toiminnan ja kunnossapidon kustannukset. Tulos ei voi olla pitkään tappiollinen, kuten ei missään muussakaan liiketoiminnassa. Vehmaskoski et al. (2005, 22) tutkimuksessa osuuskunnat erottuivat vahvasti etupainotteisesti investointeihin varautuvina. Useimmiten suppean verkon rakentaminen rahoitetaan kokonaisuudessaan liittymismaksuilla, joten toiminnan käynnistyttyä kulutusmaksuina kerätään vain käyttö- ja kunnossapitokulut.

Vesiosuuskuntien liikevaihto on keskimäärin 0,4 M€. Tutkijat toteavat, että rahavirtaa eri olosuhteissa toimivien laitosten välillä on parasta tarkastella liikevaihdon ja toimitettujen vesikuutioiden suhteena. Suhdeluku vaihtelee keskimäärin kokoluokittain 1,00–1,23 €/m3. Suuret kaupungit keräävät liikevaihtoa vähiten ja pienimmät kaupungit eniten. Toimintamuodoittain tarkasteltuna vesiosuuskunnilla suhdeluku on keskimäärin 0,86 €/m3 ja liikelaitoksilla 1,20 €/m3 (Vehmaskoski et al. 2005, 16.).

Kehityssuuntia tulevaisuuteen

Hallinnoinnissa ja päivittäisessä johtamisessa on otettu käyttöön isännöintipalveluja tai palvelut  hankitaan kunnalliselta vesihuoltolaitokselta. Vesiosuuskunnat pyrkivät aktiivisemmin yhdistymään kunnan vesihuoltolaitoksiin tai kuntaomisteisiin vesihuolto-osakeyhtiöihin. Alueelliset ja kuntien väliset erot ovat suuria.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan kunnat kannustavat edelleen jätevesihuollon kasvavien vaatimusten takia osuuskuntien perustamista, vaikka kuntien pitäisi pyrkiä itse toteuttamaan nämä palvelut. Sekä vakituiset asukkaat että kesämökin omistajat vaativat yhä enemmän vesihuoltopalveluja.

Maaseudun vesiosuuskunnat ansaitsisivat enemmän yleistä arvostusta. Vesi on välttämättömyyshyödyke ja vesiosuuskunnat toteuttavat käytännössä kestävää kehitystä parhaansa mukaan. Niiden toiminnasta löytyvät taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen elementti. Jotta toimintaa voisi jatkaa, tulee talouden toki olla ammattimaisesti hoidettu. Sosiaalisena yksikkönä ne palvelevat ruohonjuuritason pieniä yhteisöjä ja niiden jäsenomistajina ovat kuluttajat itse, jotka pääsevät konkreettisesti osallistumaan päätöksentekoon.

 

Anne-Marie Tuomala
Lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu, Teknologia-yksikkö

Lähteet
Vehmaskoski et al. (2005). Vehmaskoski T., Heikkinen T., Liikanen R. ja Puhakka E-L. Suomen vesihuoltolaitosten liiketaloudellinen analyysi. Maa- ja metsätalousministeriö. Vammalan Kirjapaino Oy. 2005.

Kategoriat: Talous ja työelämä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kuinka tulet minun kotiini

Tutkimus & kehitys | Kotiin vietävät palvelut edellyttävät vahvaa ammatillista osaamista, sensitiivisyyttä, empatiaa, läsnäolon taitoa ja voimavaralähtöistä työotetta. Asiakkaan arjen ymmärtäminen on perustaito, jonka lisäksi tarvitaan kohtaamisosaamista. Tämä on taitoa lähestyä asiakasta huomioiden juuri hänen toiveensa ja tarpeensa.

Kuinka tulet minun kotiini. Kuva: Ida Mäkinen, Naapurit -hanke

Kotona meillä on kaikki. Kotiimme liittyy jokapäiväinen arki, läheiset ihmiset ja tärkeät tavarat. Kodin seinät ovat nähneet meidät iloisena, surullisena, onnellisena, riehakkaana, alakuloisena, väsyneenä, rakastuneena, vihaisena – milloin mitenkin. Kodissa on elämän historia. Oma koti ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Vammaispalvelujen tuetussa asumisessa tavoitteena on mahdollistaa asiakkaan itsenäinen asuminen tuetusti tavallisessa asunnossa, tavallisella asuinpaikalla ja ympäristössä.

“Oma tupa – oma lupa” -sanontaan kiteytyy olennainen. Kotona jokaisella on oma rauha, siellä saa olla turvassa ja tehdä mitä haluaa. Jokainen päättää myös itse, kenelle avaan ovensa. Kehitysvammainen henkilö ei kuitenkaan saata pärjätä yksin, vaan tarvitsee apua selvitäkseen arjessa. Hänellä on oikeus riittävään apuun ja osaaviin ammattilaisiin, joihin voin luottaa. Tutun ohjaajan kanssa on helppo olla vuorovaikutuksessa ja hänen tuellaan vammaispalvelujen asiakas voi toteuttaa oman näköistään elämää omassa kodissaan.

Kun koti on hoidon, kuntoutuksen tai tukemisen ympäristö, työntekijä tulee asukkaan yksityiselle alueelle. Jokainen ammattilainen tuo mukanaan kohtaamistilanteeseen omat käsityksensä, arvonsa, asenteensa ja ennakko-oletuksensa siitä millainen on hyvä arki ja viihtyisä koti. Tämä ei kuitenkaan oikeuta arvostelemaan, saati muuttamaan asiakkaan kotia ammattilaiselle mieleiseksi. Asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittamalla osoitamme arvostusta ja vahvistamme hänen pystyvyyden tunnettaan tasavertaisena kansalaisena.

Toisten kotona työskentelevät ammattilaiset kuvaavat työnsä tärkeimmäksi asiaksi toisen kodin kunnioittamisen. Mitä tämä kunnioittaminen tarkoittaa konkreettisina tekoina? Naapurit -hankkeen aikana vammaispalvelujen tuetun asumisen asiakkaat ja ohjaajat työstivät yhdessä huoneentaulun, Kuinka tulet minun kotiini.

Kodin yksityisyyttä kunnioittavaa on ilmoittaa tulostaan asukkaalle ajoissa. Näin asiakas osaa valmistautua tapaamiseesi. Jos käyntisi peruuntuu, kunnioittavaa on ilmoittaa, että et pääsekään paikalle. Tullessasi asiakkaasi kotiin, muista aina koputtaa tai soittaa ovikelloa, vaikka sinulla olisi käytössäsi asunnon avaimet. Näin toimien et pelästytä asukasta saapumisellasi.

Koti tuo turvaa. Kotiin ei haluta ihmisiä, jotka haastavat riitaa tai aiheuttavat pahaa mieltä. Ammattilaisellakin on oma koti, omat hankaluudet ja murheet. Työskennellessä toisen kotona omat murheet on jätettävä oven ulkopuolelle – mene toisen kotiin aina hyvissä aikeissa.

Kohtaamisosaamiseen kuuluu kyky asennoitua asiakkaan elämäntilanteeseen avoimesti ja eettisesti. Hyviin tapoihin kuuluu aina esittäytyä ja tervehtiä. Toisen kotiin tullessa tervehditään aina kaikkia paikalla olevia. Tärkeää on huomioida myös lapset ja eläimet.

Konkreettisesti toisen kodin kunnioittamista on ottaa kengät pois, vaikka aikomuksena on viipyä kodissa vain hetki. Kohtaamisosaamisen tärkeä taito on keskittyä yhteiseen aikaan ja siksi puhelin jää tapaamisen ajaksi taskuun.  Muista, että minun kotini saa näyttää minulta – älä muuta sitä.

 

Ulla Huhtalo
Sosiaalialan lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Ulla Vehviläinen
Terveysalan lehtori
LAB-ammattikorkeakoulu

Kategoriat: Terveys ja hyvinvointi | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti